Viimeinen laskupäivä - puuteripäivä

Moi!.. kirjoittelin äsken pitkät pätkät, mutta sitten sannan kone kaatui ja sinne meni tekstit, joten nyt tulee vaan lyhyesti ennenkuin mäkki menee kiinni. Eli tänään oli viimeinen laskupäivä ja päästiin pöllyttämään puuteria oikein kunnolla. Ehdottomasti laskujen puolesta reissun paras laskupäivä!.. Älyttömän ryysäyksen ja kilpajuoksun jälkeen päästiin nauttimaan puuterikäännöksistä kaikessa rauhassa pohjoispuolen seinämillä muiden rynnistäessä eteläpuolen bowleihin. Krisse sai otettua muutaman ihan mageen kuvan päivän puuterin pöllytyksistä, jotka löytyvät täältä.

No niin.. reissu alkaa olla lopuillaan ja enää kotimatkaa vailla valmis. Minulla ainakin on ollut tosi hienot seitsemän viikkoa, jotka eivät heti unohdu. Kiitos kaikille ja ei muutaku uutta reissua suunnittelemaan!..

Iltapäiväretki Le Touriin ja muuta mukavaa

Ollaan sitä nyt sitten oltu menossa riittämiin..

Voisi vaikkapa aloittaa matkasta Verbieriin. Eli lauantaina 17.2 muutaman tytön muodostama retkikunta saapui Verbieriin, Alppien lomakylään..
Tuosta parin päivän kuluttua, tarkemmin maanatai-aamuna klo 07:40 lähti juna Chamonixin suunnasta Martigneyn kautta le Chableen. Viimeisenä mainitusta kulkee kabiinin suoraan samaiseen Verbierin kylään. Matka yhden vuoriläjän ympäri kesti vaihtokaupungissa vietetty kahvikuppi mukaanlukien 3,5h mutta mikäs siinä, perillä kun odotti mitä parahin syy liikahtaa paikasta toiseen!

Kameran käytön ollessa huomattavan vaikeeta on täällä laskukuvia vain keskiviikolta, parin muun kuvan ollessa Martigneystä.

Maanantai meni mukavasti nautiskellessa auringonpaisteesta. Ranskaan verrattuna on tämä Sveitsin edustaja paljon paremmassa kunnossa. Huhun mukaan paikalla oli satanut lunta vajaa viikko aikaisemmin mutta laskujäljistä päätellen olisi sateen voinut kuvitella tulleen edeltävänä päivänä, niin kauniisti oli turistit paikkaa kohdelleet.. Siinä päästiin sitten kokeilemaan turvallisesti pehmeätä lunta. Illan suunnitelmat kovasta kemuttamisesta romuttuivat allekirjoittaneen koomatessa vihdoinkin riittävän pitkässä sängyssä :)

Maanantain jälkeen tulee tiistai. Tämän päivän piti kovasti olla vika laskujen osalta ja niimpä matka takasin Chamonixia kohti alkoi 30 tunnin tapaamisen jälkeen. Vaan eipäs siinä käynyt niin. Ranskassa "tuu minits" tarkoittaa kovasti mitä tahansa, sveitsin vastaavan version ansiosta nähtiin kotijunan perävalot tuossa samaisessa vaihtokaupungissa. Ei siinä sitten muuta kuin arpomaan että mitä tehdä, ratkaisuksi muodoistui hengaaminen paikallisessa hotellissa. Homma senkuin parani paranemistaan, liian lyhyen kerrossängyn sijaan pääsin nauttimaan tuplavuoteesta :)

Aamulla kamoja katsellessa tajusin jättäneeni osan tavaroista verbieriin ja ottaneeni vähän ylimääräistä mukaan. Siitä sitten saatiin hyvä syy käydä kääntymässä mukavalla aamiaisella ranskassa paikallisessa milk-barissa loistavan seuralaisen kanssa. Loppujenlopuksi keskiviikosta muodostui myös kolmas laskupäivä, jonka jälkeen hyvillä mielin saattoi siirtyä, tälläkertaa ajoissa, kotiin matkanneeseen junaan.

Torstai muodostikin sitten kevyen kotiinpaluun. Masa kavereineen oli tullut edeltävänä lauantaina paikalle ja hyppäsin sitten heidän kelkkaansa, tutustumaan lähimaastoon. Kevyt iltapäiväretki Le Tourin suuntaan sai alkunsa aamulla klo 8:15 paikalliselta bussiasemalta. Kuvia tästä kokemuksesta löytyy täältä.

Eli ensimmäisenä nousimme 3300 metrin korkeuteen hissillä, josta sitten laskimme 800m alaspäin, jäätikön yli. Laskun jälkeen vaihdettiin varusteiksi lumikengät tai skinit ja jatkoimme matkaa kävellen tai skinnaten. Muutaman tunnin ja 600 korkeusmetrin jälkeen onnelliset hakunheiluttajat olivat lähes täysissä voimissa valmiit testaamaan 1,5 km pitkää laskua tuohon aikaisemmin mainittuun kyläpahaseen. Viimeisen sadan metrin matkalla kohdalle osunut pusikkokaan ei paljoa vauhtia hidastanut ja ehdimme iltapäivällä 7 tunnin matkan jälkeen juuri sopivasti pysäkille tulleeseen dösään.

Viimeiset päivät täällä ovatkin sitten kuluneet lumisateessa laskiessa sekä kiipeillessä. Yksinkertaisesti hyvää settiä on ollut, lasku- ja kiipeilytaidot ovat kehittyneet ja kotisuomeen on oikestaan ihan kiva tulla! Nähdään pian!

Telluilua ja antibiootteja

Tähän alkuun pari huvittavan huonoa kuvaa mun ja Aleksin tellukokeilusta torstailta. Se ei ollut kaunista, ainakaan heti alkuun, mut sopivan haastavaa ja tosi hauskaa :) Ja alkoi se siitä vähitellen sujua, tosin siinä vaiheessa reidet oli jo niin jumissa että oli pakko himmata. Mun sairastellessa Aleksi jatkoi kokeilua Krissen suksilla vielä pe ja la, eli mieshän saattaa olla jo ihan pro!

On ollu vähän ongelmia mäkin netin kanssa, siks ei oo hirveesti tullut bloggailtua. Nyt istun turistitoimistossa puupenkillä - täällä sentään toimii.

Niinku jo viimeksikin valittelin, tääl on vähän sairasteltu. Mun kuume meni maanantaina ohi ja tiistaina pidin kuumeettoman lepopäivän, mut seuraavat 2 päivää rinteessä ei ollutkaan hyvä idea. Perjantaina heräsin aika tuskalliseen yskään ja keuhkoputket oli ihan tulessa. Ei muuta ku lääkäriin ja antibioottikuurille. Krisse sai päivää ennemmin saman kuurin. Harmittaa... Mutta toivon mukaan maanantaina ja tiistaina pääsee vielä mäkeen.

Mun Italin reissu ei oikeen onnistunut sillon keskiviikkona kun bussi oli jo täyteen buukattu. Lähdetään siis huomenna Krissen kans sinne Courmayeuriin. Kuvia tulee ehkä myöhemmin!

Viimeisiä viedään

Reissu alkaa siis olla lopuillaan, huomenna olisi tarkoitus vielä lähteä laskemaan mutta sunnuntaina odottaakin jo lento kotiin. Eilen ja tänään ollaan kuitenkin koluttu takamaastoja vielä täyttä häkää ja taas olisi muutamat kuvat tarjolla.

Kuvat ovat peräisin eiliseltä La Vallee Blanchen reissulta. Koko laakso oli melkoisen laskettu koska viime lumisateista alkaa olla kulunut jo tovi, mutta pienen haikkauksen avulla löytyi Aiguille du Taculin kupeesta vielä varsin mukava linja laskettavaksi.

Tänään laskettiin Tuuren ja Johanneksen kanssa Aiguille Pourrien, eli tuttavallisemmin Purrin, pohjoisseinä, jonka piti opaskirjan mukaan olla hyvä paikka jyrkän laskemisen harjoitteluun. Lumi oli kuitenkin sen verran mukavaa, ettei jyrkkyydestä huolimatta kummempia vaikeuksia esiintynyt. Tästä innostuineina haikattiin Johanneksen kanssa vielä Indexin topista melkoisen mukavan näköinen kuru, joka kuitenkin osoittautui korpuksi jäätyneestä lumesta johtuen aika huonoksi laskuksi. Kuvasaalis jäi tältä päivältä sen verran heikoksi ettei julkaisukynnys ylittynyt.

Saattaapi olla että tämä jää meikäläisen osalta viimeiseksi postaukseksi ainakin täältä Ranskan suunnalta. Katseet alkavakin olla jo suunnattu pääsiäisen tienoille, jolloin olisi alustavien suunnitelmien mukaan tarkoitus lähteä Lyngenin sunnalle Norjaan kevätpuuteria etsimään...

Kotimaanvahvistus

Kuten kuvasta tarkkaavaisimmat jo huomasivat, saimme täksi viikoksi taas vieraan Suomesta. Henkilääkärimme Aleksi tuli pistäytymään ja lähti tänään offareille mukaan. Laskettiin taas sama vanha Col des Lacs Noirs, joka ei taaskaan pettänyt. Hauskan laskun lisäksi mukavana bonuksena tuli huipun tuntumassa nähty alppikauris. Alppikauriin jälkeen paikalla nähtiin myös alppihöyryveturi, kun meikäläinen lähti juosten kameran kanssa kauriista kuvaa metsästämään. Kuten arvata saattaa jäin pahasti kakkoseksi eikä kuvaakaan tullut. Yllättävän vikkeliä otuksia muuten...

Laskun jälkeen käytiin vielä haikkaamassa Indexin hissin topissa mukava pikku pätkä, josta saatiin huippulaskut päivän päätteeksi. Tämän päivän kuvat täällä.

Col des Lacs Noirs & Glacier du Mort

Muiden ollessa enemmän tai vähemmän sairaana ja Tuuren lähdettyä Verbieriä katsastamaan ollaan Johaneksen kanssa katsastettu Breventin ja Flegeren takamaastoja eilen ja tänään. Eilen käytiin laskemassa Col des Lacs Noirs ja löydettiin erinomaista kevätlunta. Kuvat reissusta täällä.

Tänään oli vuorossa Glacier du Mort ja pohjoisseinältä löytyi aivan loistavaa puuteria. Haikki Pointe Alphonse Favre -nimiselle huipulle, jolta lasku alkoi, oli melkoisen rankka ja aurinko porotti niin että hiki virtasi. Lasku päättyi Berardin laaksoon, mistä könysimme melko hankalaa joenvartta seuraillutta laskua Le Buetin kylään ja palasimme Chamonixiin junalla. Kokonaisuutena aivan huippu päivä, sijoittui ainakin omassa arvostelussani reissun top kolmoseen! Tämänpäiväiset kuvat täällä.

Flunssaaaaa

Pakko tulla tänne vähän avautumaan, harmittaa niin paljon... Olen jo neljättä päivää pois rinteestä, flunssa iski jälleen meidän perheeseen ja tällä kertaa aika rajusti. Varmaan ne pöpöt on jääny johonkin pesimään ja lisääntymään kun koko ajan joku on pois pelistä. Eki on ollu jo yli viikon kipeenä, Krisse kans nyt pari päivää ja oli aamullakin vielä kuumeessa. Ei näin sais käydä kun on enää niin vähän jäljellä! Onneks olen jo siinä kunnossa että huomenna teen comebackin rinteeseen, saattaa olla et lähden Italian puolelle Courmayeriin vähän katsastamaan maisemia.

Juho ja Johannes lähti aamulla pidemmälle hiihtoretkelle, paluu reitiltä on vasta illalla junalla. Varmaan tosi hienot maisemat ja hyvää laskua, pitää lähteä loppuporukalla tekemään sama sitten kun ollaan kaikki terveinä. Varmaan saadaan taas nähdä hienoja kuvia myöhemmin.

Chere-kuluaari ja yö Midin vessassa

Käytiin Vänskän kanssa eilen kokeilemassa jääkiipeilyä ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Kohteeksi valittiin Aiguille du Midin hissin yläasemalta noin kilometrin kävelymatkan päästä löytyvä Chere-kuluaari, joka halkoo Mont Blanc du Taculin luoteisseinältä löytyvää kivistä kolmiota. Reitti oli huippukunnossa ja kiipeily loistavaa. Ongelmat alkoivat vasta, kun vilkaisimme kelloa neljännen köydenpituuden huipulla.

Pikaisen keskustelun jälkeen laskeuduimme pois reitiltä ja haikkasimme takaisin Midille minkä jaloista pääsimme. Olimme kuitenkin noin 15 minuuttia liian hitaita ja myöhästyimme päivän viimeisestä takaisin kylään menevästä kabiinista. Kohtaloksi koitui siis nukkua yö yläaseman vessassa, josta löytyi onneksi suhteellisen tehokas lämmityslaite.

Tänään aamulla pääsimme vihdoin takaisin laaksoon ja SYÖMÄÄN! Puolikas patonki ja pussi suolapähkinöitä ei siis ihan riittänytkään vuorokaudeksi... Kuvat touhuista täällä.

Col de la glière

Tänään käytiin korkkaamassa ensimmäisinä Bréventin ja Flégèreen välinen suuri mutta melko loiva kuru. Tässä muutama kuva reissusta. Juho keksi täksi illaksi parempaa tekemistä Vänskän kanssa joten enemmän kuvia ehkä myöhemmin.

Meitsikin laskee...

Heh, Krisse nappasi eilen musta laskukuvan. Oli pakko tulla laittamaan todisteet näytille, että kotopuolessa uskotaan että en ole vaan kameraa koko reissun ajan räplännyt.

Täällä on tosiaan lunta tullut ihan hyvin viime päivinä. Eilen oltiin GM:n suunnalla metsiä koluamassa ja löytyipä metsärajan yläpuolelta muutama aika hyvä siivu aavaakin lunta. Tänään käytiin Breventin ja Flegeren rinteenvierustoja ja metsiä koluamassa ja hauskaa oli taas.

Vänskä tuli viikoksi ilahduttamaan meitä läsnäolollaan ja huomenna olisikin tarkoitus katsastaa paikallisia kiipeilymahdollisuuksia ja mahdollisesti käydä ensimmäistä kertaa tällä reissulla yli neljässä kilometrissa. Palailen asiaan...

Hyvää ystävänpäivää - Happy Valentine's Day!

Moi taas munkin puolesta. Ajattelin vähän hempeillä sydänkuvalla ystävänpäivän kunniaksi nyt kun pojat ei o näkemässä :)

*

Laskeskelin tossa että enää tasan 2 viikkoa jäljellä. Aika menee täällä tosi nopeesti. Kurja lähteä jo kotiin, vaikka toisaalta onkin jo ikävä kaikkia ja lähes kaikkea Suomessa.

*

Tänään saatiin ehkä parhaat laskut koko matkan aikana! Lunta on tullut tässä muutaman päivän aikana yhteensä ainakin puoli metriä. Huolimatta siitä, että ranskiksilla ja länsinaapureilla on nyt hiihtolomat ja että niitä huitelee joka puolella, löydettiin tosi hyviä offipätkiä ihan rinteiden tuntumasta ja lähimetsistä. Kuvia ei juurikaan tullut otettua ku kaikki oli niin innoisaan laskuista ja näkyvyys oli hiukan huono lumisateen takia. Ois pitänyt olla kypärässä joku videokamera niin olis saanut hienoja pätkiä. On meillä kuitenki muutamia valokuvia tältä ja lähipäiviltä. Niitä saadaan todennäköisesti vielä tänään tänne blogiinkin.

*

Muuten ei mitään ihmeellistä, perhe on edelleen koossa ja voi hyvin. Eilen oltiin kaikki isommassa suomalaisporukassa fondue & raclette -illallisella. Saatiin vähän kaivattua vaihtelua meidän normaaliin menuun. Ja kai se juustokin alkaa vähitellen tuolla mahassa sulaa...

*

P.S. Kiitos synttärionnitteluista kaikille! Oli kipeenä sen päivän ja oli tosi mukava saada viestejä ja sähköposteja.

Geneve on niin nähty

Mitäs tehdä jos on tylsää? Eipä muuta ku naapurikaupunkii liikenteeseen :)

Eli tääl on menny ihan kivasti. Vaihteen vuoks nyt on ollu sit lumisateista ja näkyvyyttä kohtalaisen vähän. Loistohomma on se et saatiin Vänskä tänne hengaa jokski aikaa!!

Periaattees ihan normirutiinit on pyöriny tääl, laskee mäkee päivisin ja säännöllisesti kiipee. Rutiinit on suht ok mut välil on siisti huitoo johonki muualle. Sauma siihe osu sopivasti lauantaille.

Oltii lauantai alkupäiväst vahvennetun perheen voimin breventis laskee. Näkyvyyttä ei ollu liiemmin ja Juuso oli kämppiksensä kanssa lähdössä hakee illalla toista kämppistä Lontoonreissulta Geneven kentältä. Päädyin sit lähtee Juuson ja Linuksen kanssa vähä aikasemmin sinne, kuvia reissusta täältä.

Eli lähdettii kahden aikaa iltapäiväl liikenteeseen, käytiin siin st Gervaisis olevas ulkoiluvälinemyymäläs ja sit Geneveen. Perillä oltii joskus puol viiden aikaa. Tai siis kaupungissa oltii sillo ja päästii alottaa se arpominen parkkiksen kanssa. Kyl me se auto sit saatii parkkii pienen sightseeingin jälkee.

Eka asia mitä utelias turisti uudessa kaupungissa tekee on luonnollisesti syö paikallisessa ravintolassa. Meidän kohdalle osu eksoottinen burger king. Testasin double whooperin with cheese, hyvää oli. (kannattaa huomioida että sveitsissä, pankkien luvatussa maassa ei sit välttämättä luottokortit toimi, me etittiin vaan 15min automaattia ekan ruokailuyrityksen jälkeen)

Seuraavana sitte tutustumaan kaupunkiin. Paikallinen turistitoimisto on tod suosittelemisen arvone, meitä arvon turistiopasneiti neuvoi ystävällisesti. Kysymykseen "kello on 17:40 ja ollaan muutama tunti kaupungissa, mitä voitais tehdä?" saimme vastauksena ohjeet käydä tsekkaa "view to the mountains", "fountain that was closed at 16:00", "english garden", "shopping area closing after 15 min" ja "cathedral in the old town". Suhtautuminen suljettuihin juttuihin oli ihailtavaa, tän asenteen vois viedä suomeen :P

Sit hyökättii turisteina kuvaamaan. Kerranki japskit jäi kakkoseks ku meist yks suojas kahden muun rynnäköidessä eteenpäin!!

Kaupunki oli kiva ja revittii me huumoria siit englantilaista puistosta pimeellä, sielt bongattii mm kotikylä ja sen korkeus merenpinnasta :)

Vähä ennen loppuillan viettoa paikallises Starbucks-nimises kahvilas löyty "ett ljuvli smycke ti min älskling". Kahvittelun jälkee tehtii viel vähä ostoksii (window shopping) kunnes päädyttii lentokentälle vastaanottamaan vahvistuksia englannin suunnasta!

Terkut Suomeen!!

Vallee Blanche

Ja taas takaisin perheravintolassa. Tänään todettiin lopultakin olosuhteiden olevan kunnossa ja käytiin laskemassa legendaarinen Vallee Blanche, joka alkaa Aiguille du Midin topista ja päättyy Montenviersin hotellille. Kuvat reissusta täällä.

Lunta oli tullut yli kahteen kilometriin aika mukavasti, mutta kylään saakka laskemisesta ei kyllä voi vielä edes haaveilla. Laskun varrelta saatiin aika kivasti bongailtua linjoja tulevia koitoksia varten, laskettavaa kyseisessä laaksossa löytyy vaikka millä mitalla.

Lumisadetta pitäisi olla tulossa lisää, ja kun perhettä vaivannut flunssaepidemiakin alkaa olla taakse jäänyttä elämää vaikuttavat reissun viimeiset viikot lupaavilta. Toivottavasti puuteripäiviä saadaan vielä monta ennen kuin Suomi kutsuu.

Palailen asiaan kunhan lisää julkaisukelpoisia kuvia kertyy kennolle.

Lumen odotus

Jaksoin vihdoin minäkin raahautua tänne perheravintolan raikkaaseen ilmaan. Tämä viikko on ollut tahdiltaan leppoisampi. Sairastuin sitten minäkin tähän flunsaan mikä huoneessa on pyörinyt. Ei sinänsä ihme, että taudit meidän kämpillä tuntuvat tarttuvan melko helposti. Karanteenia on parissa kymmenessä neliössä hankala järjestää.

Tälläinen leppoisa sairastelu on minulle yllättävänkin jees, ei tarvitse stressailla samaan tapaan lumen vähyyttä ja aikaisia aamuherätyksiä. Lumisateen odottaminen ehtikin jo viikolla mennä niin pitkälle, että sateita tuntui esiintyvän jo unissaki. Tänään on kuitenkin sadellut jo melko lupaavasti ja enustusten mukaan sateiden pitäisi jatkua, joten puuteri odottaa, kun vaan saan itseni terveeksi.

Kotiin lähdön lähestyessä on ollut pakko kaivella opinto-oppaita esiin. Keväällä olisi kuitenkin hyvä saada muutama koulukurssikin käytyä. Suoritettavaa olisikin lähes 20 nopan edestä. Katsotaan kuinka paljon innostusta on kertynyt, kun päästään kotiin.

Länge sen!

Matka Suomesta ranskaan ja sit pari kertaa sängyn pohjalta nettiin voi olla yllättävän pitkä..

Mut et nyt onki sit kaikkee tapahtunu. Suomi oli kiva paikka ja vaik sielt ihmisten keskelt ei olis millää halunnu irtoo lähti mun ja Mikin kone geneveen tuolloin su 28.1. Ko viikolla oltii sit menossa joka päivä, tästä kuvia.
Maanantai-aamuna hyökättii siihe paikalliseen urheilusälämekkaan. Aikasemmal kerral koukattii lännen kautta, nyt tultii suoraa idäst ja korvattiin 3h matka 15 reippaalla kävelyllä :)
Kun kamat oli kunnos saatiin hommattuu myös yks kappalta hissilippuja ja päästii testaa millaset mäet löytyy täält ranskast. Tuolloin laskettiin hyvinkin rauhallisesti ja totuttauduttii korkeesee ilmanalaan.

Tiistai oliki sit jo vähä kuumottavampi päivä - mikä vois olla parempi ku lähtee huitelee jotain random reittii ylöspäin tokana päivänä alpeilla XD Puolessa välissä rupes jännää ja laitettii köydet kii. Toisaalta mitä kummempaa hiihtäjää täält löytyy ku brittituristi huitoo meidän ohi hakaten monoja seinään sukset olalla. Kukin tyylillään. Tää offitreenailu päätty sit siihe et laskeuduttii sama reitti alas.

Keskiviikkona lähettii ottaa koko perheen voimin aurinkoo sen hellimään Le Tour nimisee paikkaa. Kuulemma jollain oli jalat jo tässä vaiheessa vähän hapoilla mut toisaalt eiks se lihaskipu lähe sillä mil se on tullukki :P Rinteet oli ihan huippukonnos ja pakkasen puolella koko ajan auringon silti paistaessa täydelt terält! Torstaina oltii sit paikallisella vähä isommalla vuorella, kutsumanimeltään GM. Rinnepäivä Johanneksen ja Juhon kanssa meni lepposasti. Iltapäiväl jatkettii Mikin kanssa kahdestaa ja löydettii pieni kuru joka oli lähes koskematon ylhäältä ja alempaakin löyty muutamia puhtait kohtii. Kivaa. Ruokatauolle löyty satumaisen kauniilla maisemalla varustetun jonkun ihme pikkumökin terassi..

Samaisena iltana lähti rohkea joukko tutustumaan ranskalaiseen yöelämään. Mä olin se vähemmän rohkee ja jäin potee flunssaa himaa :( Ilmeisesti porukal oli ollu ihan kivaa, ainakaa osanotto perjantain laskuihin ei ollu kovin suuri. Tuo ko aamu alkoi kahden kabiinin kautta Breventin ylä-asemalle. On muuten siistin näköstä ku näkee laakson joka on ihan pilvien peitos. Siel oli harmaata, tääl paisto aurinko: Elämä on reiluu :)

Puolikkaan laskupäivän jälkee himaan pakkaamaan ja arpomaan loppupaketti kasaan. Kyyti Geneveen lähti vähä ennen neljää, kentällä oltii joku 1,5h myöhemmin ja yöllä tuli viesti siskon saapumisesta onnellisena Suomeen. Kiitokset kaikille tälle reissulle osallistuneille, kivaa oli!

Sit nopeesti muutamii kuulumisii tuon jälkeen. La oli flunssan takii välipäivä, oltii kääntyy pienel porukal nopeesti lähirinteis. Sit su oltii treenaa sitä jäätikkötouhuu vahvistetun perheen voimin, kuvat täst. Maanantaina Johanneksen ja Ekin kanssa GM:n rinteitä koluamassa. Paikallinen parkki löytyy tuolt ja näytti hyvält!

Ma-iltana allekirjoittanu päätti alottaa kevyet talviunet puhelimen kanssa uuden taudin kourissa. 36 tunnin unien jälkee on taas oiva fiilis. Uudet haasteet oottelee ilosia matkaajia!!

Etana etana näytä sarvet...

...saadaanko huomenna lunta? Noh, ihan hyvin ne laskut on sujunu tälläkin lumella, mut vähitellen kyllästyttää toi loskamöykky tai jäiset kohdat. Olin tänään rinteessa naisseurassa, oli ihan kivaa vaihtelua. Ollaan oltu muutaman kerran siivoilemassa kämppiä ja sitä kautta olen tutustunut suomalaiseen kaimaan joka on ollu täällä jo monta talvea. Tääl on muutenkin aika paljon suomalaisia.

Nyt tosissaan näyttää taas olevan lunta luvassa, vähän vaan harmittaa kun oon just vähän flunssanen. Se kyl saattaa ehtiä vielä parantua täs ennen parhaita laskukelejä. Myös Tuure on ollu sairaana. Toivotaan että muu kämppä säästyy pöpöiltä! Viime viikolla oli polvi vähän huonona, mutta se on onneks alkanut mennä parempaan suuntaan. Pari päivää lepoa teki hyvää, vaikka se olikin tahtojen taistelua jäädä petiin :)

Suomessakin on nyt vissiin ihan kivat talvikelit? Nauttikaa niistä, palaillaan!

Koulupäivä

Toissapäivänä käytiin siis Johanneksen ja Krissen kanssa kiipeämässä Aiguille Verten esihuippu ja eilen oltiin koko "perheen" voimin samoilla pelipaikoilla harjoittelemassa toimintaa jäätiköllä. Treenailtiin self-arrestia hakun kanssa ja vähän z-taljaa railopelastusta varten. Käytiin myös Argentieren jäätiköllä vähän laskemassa ja oli kyllä hienon näköistä!

Meikäläisellä on edellämainittujen kahden päivän jälkeen reidet siinä kunnossa että tälle päivälle osui pakon sanelema lepopäivä. Vaikka periaatteessa mitään rankkaa ei tullutkaan tehtyä ottaa lasku GM:n huippuhissiltä kylän saakka aika koville. Korkeuseroa laskulla on suunnilleen 2200 metriä ja pituutta arviolta 7 km.

Nyt pitäisi sitten vääntää vähän kouluhommia ja siksi ehkä alkoi tämä blogiin kirjoittaminenkin kummasti kiinnostaa =) Jotta ei hommat mene ihan jaaritteluksi niin palaan tästä luettavuuden ihmeellisen maailman pariin, mutta sitä ennen pieni hehkutus: katsokaapa sääennustetta viikonlopuksi. Taitaa olla dumppi tulossa...

Le Petit Verte

Mäkkäri menee viiden minuutin päästä kiinni ja verkko tökkii, joten tässä vain pikainen kuvapäivitys. Tänään oli siis kiipeilypäivä...

Saisinko 40 cm lunta, merci?

Eipä tässä ole kauheasti kirjoiteltavaa sillä mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja muutamia välipäiviäkin on tullut vietettyä kun kävimme muiden nixissä asustavien suomalaisten kanssa hieman ulkona. Ollaan oltu enimmäkseen rinteen puolella ja käyty kiipeilemässä jonkun verran. Pitää avautua samasta asiasta kuin viimeksi kun kirjoitin eli lumesta, tai sen vähyydestä. Lumi sulaa kovaa vauhtia koska aurinko porottaa ties monetta päivää putkeen kirkkaan siniseltä taivaalta, joten sateita tarvittaisiin kipeästi. Onneksi ovat luvanneet säätiedotuksessa ensi viikolle sadetta.