Kuvat saatavilla Picasawebissä

Heh, en tiedä että lukeeko tätä enää kukaan, mutta laitetaanpa nyt kuitenkin ilmoitus kuvien siirtymisestä. Kaikki meikäläisen tähän blogiin postaamat kuvat ovat nyt nähtävillä osoitteessa picasaweb.google.com/juho.sorvettula.

Tässä blogissa olevat kuvalinkit toimivat toistaiseksi, mutta poistunevat käytöstä jossain vaiheessa.

Yllä pientä esimakua pääsiäisreissun kuvista. Laskija on Johannes ja paikka Pyhäkuru Pallastunturilla. Vaikka Chamonix jäi taakse, lumen syvimmän olemuksen etsinnät ovat siis jatkuneet...

Viimeinen laskupäivä - puuteripäivä

Moi!.. kirjoittelin äsken pitkät pätkät, mutta sitten sannan kone kaatui ja sinne meni tekstit, joten nyt tulee vaan lyhyesti ennenkuin mäkki menee kiinni. Eli tänään oli viimeinen laskupäivä ja päästiin pöllyttämään puuteria oikein kunnolla. Ehdottomasti laskujen puolesta reissun paras laskupäivä!.. Älyttömän ryysäyksen ja kilpajuoksun jälkeen päästiin nauttimaan puuterikäännöksistä kaikessa rauhassa pohjoispuolen seinämillä muiden rynnistäessä eteläpuolen bowleihin. Krisse sai otettua muutaman ihan mageen kuvan päivän puuterin pöllytyksistä, jotka löytyvät täältä.

No niin.. reissu alkaa olla lopuillaan ja enää kotimatkaa vailla valmis. Minulla ainakin on ollut tosi hienot seitsemän viikkoa, jotka eivät heti unohdu. Kiitos kaikille ja ei muutaku uutta reissua suunnittelemaan!..

Iltapäiväretki Le Touriin ja muuta mukavaa

Ollaan sitä nyt sitten oltu menossa riittämiin..

Voisi vaikkapa aloittaa matkasta Verbieriin. Eli lauantaina 17.2 muutaman tytön muodostama retkikunta saapui Verbieriin, Alppien lomakylään..
Tuosta parin päivän kuluttua, tarkemmin maanatai-aamuna klo 07:40 lähti juna Chamonixin suunnasta Martigneyn kautta le Chableen. Viimeisenä mainitusta kulkee kabiinin suoraan samaiseen Verbierin kylään. Matka yhden vuoriläjän ympäri kesti vaihtokaupungissa vietetty kahvikuppi mukaanlukien 3,5h mutta mikäs siinä, perillä kun odotti mitä parahin syy liikahtaa paikasta toiseen!

Kameran käytön ollessa huomattavan vaikeeta on täällä laskukuvia vain keskiviikolta, parin muun kuvan ollessa Martigneystä.

Maanantai meni mukavasti nautiskellessa auringonpaisteesta. Ranskaan verrattuna on tämä Sveitsin edustaja paljon paremmassa kunnossa. Huhun mukaan paikalla oli satanut lunta vajaa viikko aikaisemmin mutta laskujäljistä päätellen olisi sateen voinut kuvitella tulleen edeltävänä päivänä, niin kauniisti oli turistit paikkaa kohdelleet.. Siinä päästiin sitten kokeilemaan turvallisesti pehmeätä lunta. Illan suunnitelmat kovasta kemuttamisesta romuttuivat allekirjoittaneen koomatessa vihdoinkin riittävän pitkässä sängyssä :)

Maanantain jälkeen tulee tiistai. Tämän päivän piti kovasti olla vika laskujen osalta ja niimpä matka takasin Chamonixia kohti alkoi 30 tunnin tapaamisen jälkeen. Vaan eipäs siinä käynyt niin. Ranskassa "tuu minits" tarkoittaa kovasti mitä tahansa, sveitsin vastaavan version ansiosta nähtiin kotijunan perävalot tuossa samaisessa vaihtokaupungissa. Ei siinä sitten muuta kuin arpomaan että mitä tehdä, ratkaisuksi muodoistui hengaaminen paikallisessa hotellissa. Homma senkuin parani paranemistaan, liian lyhyen kerrossängyn sijaan pääsin nauttimaan tuplavuoteesta :)

Aamulla kamoja katsellessa tajusin jättäneeni osan tavaroista verbieriin ja ottaneeni vähän ylimääräistä mukaan. Siitä sitten saatiin hyvä syy käydä kääntymässä mukavalla aamiaisella ranskassa paikallisessa milk-barissa loistavan seuralaisen kanssa. Loppujenlopuksi keskiviikosta muodostui myös kolmas laskupäivä, jonka jälkeen hyvillä mielin saattoi siirtyä, tälläkertaa ajoissa, kotiin matkanneeseen junaan.

Torstai muodostikin sitten kevyen kotiinpaluun. Masa kavereineen oli tullut edeltävänä lauantaina paikalle ja hyppäsin sitten heidän kelkkaansa, tutustumaan lähimaastoon. Kevyt iltapäiväretki Le Tourin suuntaan sai alkunsa aamulla klo 8:15 paikalliselta bussiasemalta. Kuvia tästä kokemuksesta löytyy täältä.

Eli ensimmäisenä nousimme 3300 metrin korkeuteen hissillä, josta sitten laskimme 800m alaspäin, jäätikön yli. Laskun jälkeen vaihdettiin varusteiksi lumikengät tai skinit ja jatkoimme matkaa kävellen tai skinnaten. Muutaman tunnin ja 600 korkeusmetrin jälkeen onnelliset hakunheiluttajat olivat lähes täysissä voimissa valmiit testaamaan 1,5 km pitkää laskua tuohon aikaisemmin mainittuun kyläpahaseen. Viimeisen sadan metrin matkalla kohdalle osunut pusikkokaan ei paljoa vauhtia hidastanut ja ehdimme iltapäivällä 7 tunnin matkan jälkeen juuri sopivasti pysäkille tulleeseen dösään.

Viimeiset päivät täällä ovatkin sitten kuluneet lumisateessa laskiessa sekä kiipeillessä. Yksinkertaisesti hyvää settiä on ollut, lasku- ja kiipeilytaidot ovat kehittyneet ja kotisuomeen on oikestaan ihan kiva tulla! Nähdään pian!

Telluilua ja antibiootteja

Tähän alkuun pari huvittavan huonoa kuvaa mun ja Aleksin tellukokeilusta torstailta. Se ei ollut kaunista, ainakaan heti alkuun, mut sopivan haastavaa ja tosi hauskaa :) Ja alkoi se siitä vähitellen sujua, tosin siinä vaiheessa reidet oli jo niin jumissa että oli pakko himmata. Mun sairastellessa Aleksi jatkoi kokeilua Krissen suksilla vielä pe ja la, eli mieshän saattaa olla jo ihan pro!

On ollu vähän ongelmia mäkin netin kanssa, siks ei oo hirveesti tullut bloggailtua. Nyt istun turistitoimistossa puupenkillä - täällä sentään toimii.

Niinku jo viimeksikin valittelin, tääl on vähän sairasteltu. Mun kuume meni maanantaina ohi ja tiistaina pidin kuumeettoman lepopäivän, mut seuraavat 2 päivää rinteessä ei ollutkaan hyvä idea. Perjantaina heräsin aika tuskalliseen yskään ja keuhkoputket oli ihan tulessa. Ei muuta ku lääkäriin ja antibioottikuurille. Krisse sai päivää ennemmin saman kuurin. Harmittaa... Mutta toivon mukaan maanantaina ja tiistaina pääsee vielä mäkeen.

Mun Italin reissu ei oikeen onnistunut sillon keskiviikkona kun bussi oli jo täyteen buukattu. Lähdetään siis huomenna Krissen kans sinne Courmayeuriin. Kuvia tulee ehkä myöhemmin!

Viimeisiä viedään

Reissu alkaa siis olla lopuillaan, huomenna olisi tarkoitus vielä lähteä laskemaan mutta sunnuntaina odottaakin jo lento kotiin. Eilen ja tänään ollaan kuitenkin koluttu takamaastoja vielä täyttä häkää ja taas olisi muutamat kuvat tarjolla.

Kuvat ovat peräisin eiliseltä La Vallee Blanchen reissulta. Koko laakso oli melkoisen laskettu koska viime lumisateista alkaa olla kulunut jo tovi, mutta pienen haikkauksen avulla löytyi Aiguille du Taculin kupeesta vielä varsin mukava linja laskettavaksi.

Tänään laskettiin Tuuren ja Johanneksen kanssa Aiguille Pourrien, eli tuttavallisemmin Purrin, pohjoisseinä, jonka piti opaskirjan mukaan olla hyvä paikka jyrkän laskemisen harjoitteluun. Lumi oli kuitenkin sen verran mukavaa, ettei jyrkkyydestä huolimatta kummempia vaikeuksia esiintynyt. Tästä innostuineina haikattiin Johanneksen kanssa vielä Indexin topista melkoisen mukavan näköinen kuru, joka kuitenkin osoittautui korpuksi jäätyneestä lumesta johtuen aika huonoksi laskuksi. Kuvasaalis jäi tältä päivältä sen verran heikoksi ettei julkaisukynnys ylittynyt.

Saattaapi olla että tämä jää meikäläisen osalta viimeiseksi postaukseksi ainakin täältä Ranskan suunnalta. Katseet alkavakin olla jo suunnattu pääsiäisen tienoille, jolloin olisi alustavien suunnitelmien mukaan tarkoitus lähteä Lyngenin sunnalle Norjaan kevätpuuteria etsimään...

Kotimaanvahvistus

Kuten kuvasta tarkkaavaisimmat jo huomasivat, saimme täksi viikoksi taas vieraan Suomesta. Henkilääkärimme Aleksi tuli pistäytymään ja lähti tänään offareille mukaan. Laskettiin taas sama vanha Col des Lacs Noirs, joka ei taaskaan pettänyt. Hauskan laskun lisäksi mukavana bonuksena tuli huipun tuntumassa nähty alppikauris. Alppikauriin jälkeen paikalla nähtiin myös alppihöyryveturi, kun meikäläinen lähti juosten kameran kanssa kauriista kuvaa metsästämään. Kuten arvata saattaa jäin pahasti kakkoseksi eikä kuvaakaan tullut. Yllättävän vikkeliä otuksia muuten...

Laskun jälkeen käytiin vielä haikkaamassa Indexin hissin topissa mukava pikku pätkä, josta saatiin huippulaskut päivän päätteeksi. Tämän päivän kuvat täällä.

Col des Lacs Noirs & Glacier du Mort

Muiden ollessa enemmän tai vähemmän sairaana ja Tuuren lähdettyä Verbieriä katsastamaan ollaan Johaneksen kanssa katsastettu Breventin ja Flegeren takamaastoja eilen ja tänään. Eilen käytiin laskemassa Col des Lacs Noirs ja löydettiin erinomaista kevätlunta. Kuvat reissusta täällä.

Tänään oli vuorossa Glacier du Mort ja pohjoisseinältä löytyi aivan loistavaa puuteria. Haikki Pointe Alphonse Favre -nimiselle huipulle, jolta lasku alkoi, oli melkoisen rankka ja aurinko porotti niin että hiki virtasi. Lasku päättyi Berardin laaksoon, mistä könysimme melko hankalaa joenvartta seuraillutta laskua Le Buetin kylään ja palasimme Chamonixiin junalla. Kokonaisuutena aivan huippu päivä, sijoittui ainakin omassa arvostelussani reissun top kolmoseen! Tämänpäiväiset kuvat täällä.

Flunssaaaaa

Pakko tulla tänne vähän avautumaan, harmittaa niin paljon... Olen jo neljättä päivää pois rinteestä, flunssa iski jälleen meidän perheeseen ja tällä kertaa aika rajusti. Varmaan ne pöpöt on jääny johonkin pesimään ja lisääntymään kun koko ajan joku on pois pelistä. Eki on ollu jo yli viikon kipeenä, Krisse kans nyt pari päivää ja oli aamullakin vielä kuumeessa. Ei näin sais käydä kun on enää niin vähän jäljellä! Onneks olen jo siinä kunnossa että huomenna teen comebackin rinteeseen, saattaa olla et lähden Italian puolelle Courmayeriin vähän katsastamaan maisemia.

Juho ja Johannes lähti aamulla pidemmälle hiihtoretkelle, paluu reitiltä on vasta illalla junalla. Varmaan tosi hienot maisemat ja hyvää laskua, pitää lähteä loppuporukalla tekemään sama sitten kun ollaan kaikki terveinä. Varmaan saadaan taas nähdä hienoja kuvia myöhemmin.

Chere-kuluaari ja yö Midin vessassa

Käytiin Vänskän kanssa eilen kokeilemassa jääkiipeilyä ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Kohteeksi valittiin Aiguille du Midin hissin yläasemalta noin kilometrin kävelymatkan päästä löytyvä Chere-kuluaari, joka halkoo Mont Blanc du Taculin luoteisseinältä löytyvää kivistä kolmiota. Reitti oli huippukunnossa ja kiipeily loistavaa. Ongelmat alkoivat vasta, kun vilkaisimme kelloa neljännen köydenpituuden huipulla.

Pikaisen keskustelun jälkeen laskeuduimme pois reitiltä ja haikkasimme takaisin Midille minkä jaloista pääsimme. Olimme kuitenkin noin 15 minuuttia liian hitaita ja myöhästyimme päivän viimeisestä takaisin kylään menevästä kabiinista. Kohtaloksi koitui siis nukkua yö yläaseman vessassa, josta löytyi onneksi suhteellisen tehokas lämmityslaite.

Tänään aamulla pääsimme vihdoin takaisin laaksoon ja SYÖMÄÄN! Puolikas patonki ja pussi suolapähkinöitä ei siis ihan riittänytkään vuorokaudeksi... Kuvat touhuista täällä.

Col de la glière

Tänään käytiin korkkaamassa ensimmäisinä Bréventin ja Flégèreen välinen suuri mutta melko loiva kuru. Tässä muutama kuva reissusta. Juho keksi täksi illaksi parempaa tekemistä Vänskän kanssa joten enemmän kuvia ehkä myöhemmin.

Meitsikin laskee...

Heh, Krisse nappasi eilen musta laskukuvan. Oli pakko tulla laittamaan todisteet näytille, että kotopuolessa uskotaan että en ole vaan kameraa koko reissun ajan räplännyt.

Täällä on tosiaan lunta tullut ihan hyvin viime päivinä. Eilen oltiin GM:n suunnalla metsiä koluamassa ja löytyipä metsärajan yläpuolelta muutama aika hyvä siivu aavaakin lunta. Tänään käytiin Breventin ja Flegeren rinteenvierustoja ja metsiä koluamassa ja hauskaa oli taas.

Vänskä tuli viikoksi ilahduttamaan meitä läsnäolollaan ja huomenna olisikin tarkoitus katsastaa paikallisia kiipeilymahdollisuuksia ja mahdollisesti käydä ensimmäistä kertaa tällä reissulla yli neljässä kilometrissa. Palailen asiaan...

Hyvää ystävänpäivää - Happy Valentine's Day!

Moi taas munkin puolesta. Ajattelin vähän hempeillä sydänkuvalla ystävänpäivän kunniaksi nyt kun pojat ei o näkemässä :)

*

Laskeskelin tossa että enää tasan 2 viikkoa jäljellä. Aika menee täällä tosi nopeesti. Kurja lähteä jo kotiin, vaikka toisaalta onkin jo ikävä kaikkia ja lähes kaikkea Suomessa.

*

Tänään saatiin ehkä parhaat laskut koko matkan aikana! Lunta on tullut tässä muutaman päivän aikana yhteensä ainakin puoli metriä. Huolimatta siitä, että ranskiksilla ja länsinaapureilla on nyt hiihtolomat ja että niitä huitelee joka puolella, löydettiin tosi hyviä offipätkiä ihan rinteiden tuntumasta ja lähimetsistä. Kuvia ei juurikaan tullut otettua ku kaikki oli niin innoisaan laskuista ja näkyvyys oli hiukan huono lumisateen takia. Ois pitänyt olla kypärässä joku videokamera niin olis saanut hienoja pätkiä. On meillä kuitenki muutamia valokuvia tältä ja lähipäiviltä. Niitä saadaan todennäköisesti vielä tänään tänne blogiinkin.

*

Muuten ei mitään ihmeellistä, perhe on edelleen koossa ja voi hyvin. Eilen oltiin kaikki isommassa suomalaisporukassa fondue & raclette -illallisella. Saatiin vähän kaivattua vaihtelua meidän normaaliin menuun. Ja kai se juustokin alkaa vähitellen tuolla mahassa sulaa...

*

P.S. Kiitos synttärionnitteluista kaikille! Oli kipeenä sen päivän ja oli tosi mukava saada viestejä ja sähköposteja.

Geneve on niin nähty

Mitäs tehdä jos on tylsää? Eipä muuta ku naapurikaupunkii liikenteeseen :)

Eli tääl on menny ihan kivasti. Vaihteen vuoks nyt on ollu sit lumisateista ja näkyvyyttä kohtalaisen vähän. Loistohomma on se et saatiin Vänskä tänne hengaa jokski aikaa!!

Periaattees ihan normirutiinit on pyöriny tääl, laskee mäkee päivisin ja säännöllisesti kiipee. Rutiinit on suht ok mut välil on siisti huitoo johonki muualle. Sauma siihe osu sopivasti lauantaille.

Oltii lauantai alkupäiväst vahvennetun perheen voimin breventis laskee. Näkyvyyttä ei ollu liiemmin ja Juuso oli kämppiksensä kanssa lähdössä hakee illalla toista kämppistä Lontoonreissulta Geneven kentältä. Päädyin sit lähtee Juuson ja Linuksen kanssa vähä aikasemmin sinne, kuvia reissusta täältä.

Eli lähdettii kahden aikaa iltapäiväl liikenteeseen, käytiin siin st Gervaisis olevas ulkoiluvälinemyymäläs ja sit Geneveen. Perillä oltii joskus puol viiden aikaa. Tai siis kaupungissa oltii sillo ja päästii alottaa se arpominen parkkiksen kanssa. Kyl me se auto sit saatii parkkii pienen sightseeingin jälkee.

Eka asia mitä utelias turisti uudessa kaupungissa tekee on luonnollisesti syö paikallisessa ravintolassa. Meidän kohdalle osu eksoottinen burger king. Testasin double whooperin with cheese, hyvää oli. (kannattaa huomioida että sveitsissä, pankkien luvatussa maassa ei sit välttämättä luottokortit toimi, me etittiin vaan 15min automaattia ekan ruokailuyrityksen jälkeen)

Seuraavana sitte tutustumaan kaupunkiin. Paikallinen turistitoimisto on tod suosittelemisen arvone, meitä arvon turistiopasneiti neuvoi ystävällisesti. Kysymykseen "kello on 17:40 ja ollaan muutama tunti kaupungissa, mitä voitais tehdä?" saimme vastauksena ohjeet käydä tsekkaa "view to the mountains", "fountain that was closed at 16:00", "english garden", "shopping area closing after 15 min" ja "cathedral in the old town". Suhtautuminen suljettuihin juttuihin oli ihailtavaa, tän asenteen vois viedä suomeen :P

Sit hyökättii turisteina kuvaamaan. Kerranki japskit jäi kakkoseks ku meist yks suojas kahden muun rynnäköidessä eteenpäin!!

Kaupunki oli kiva ja revittii me huumoria siit englantilaista puistosta pimeellä, sielt bongattii mm kotikylä ja sen korkeus merenpinnasta :)

Vähä ennen loppuillan viettoa paikallises Starbucks-nimises kahvilas löyty "ett ljuvli smycke ti min älskling". Kahvittelun jälkee tehtii viel vähä ostoksii (window shopping) kunnes päädyttii lentokentälle vastaanottamaan vahvistuksia englannin suunnasta!

Terkut Suomeen!!

Vallee Blanche

Ja taas takaisin perheravintolassa. Tänään todettiin lopultakin olosuhteiden olevan kunnossa ja käytiin laskemassa legendaarinen Vallee Blanche, joka alkaa Aiguille du Midin topista ja päättyy Montenviersin hotellille. Kuvat reissusta täällä.

Lunta oli tullut yli kahteen kilometriin aika mukavasti, mutta kylään saakka laskemisesta ei kyllä voi vielä edes haaveilla. Laskun varrelta saatiin aika kivasti bongailtua linjoja tulevia koitoksia varten, laskettavaa kyseisessä laaksossa löytyy vaikka millä mitalla.

Lumisadetta pitäisi olla tulossa lisää, ja kun perhettä vaivannut flunssaepidemiakin alkaa olla taakse jäänyttä elämää vaikuttavat reissun viimeiset viikot lupaavilta. Toivottavasti puuteripäiviä saadaan vielä monta ennen kuin Suomi kutsuu.

Palailen asiaan kunhan lisää julkaisukelpoisia kuvia kertyy kennolle.

Lumen odotus

Jaksoin vihdoin minäkin raahautua tänne perheravintolan raikkaaseen ilmaan. Tämä viikko on ollut tahdiltaan leppoisampi. Sairastuin sitten minäkin tähän flunsaan mikä huoneessa on pyörinyt. Ei sinänsä ihme, että taudit meidän kämpillä tuntuvat tarttuvan melko helposti. Karanteenia on parissa kymmenessä neliössä hankala järjestää.

Tälläinen leppoisa sairastelu on minulle yllättävänkin jees, ei tarvitse stressailla samaan tapaan lumen vähyyttä ja aikaisia aamuherätyksiä. Lumisateen odottaminen ehtikin jo viikolla mennä niin pitkälle, että sateita tuntui esiintyvän jo unissaki. Tänään on kuitenkin sadellut jo melko lupaavasti ja enustusten mukaan sateiden pitäisi jatkua, joten puuteri odottaa, kun vaan saan itseni terveeksi.

Kotiin lähdön lähestyessä on ollut pakko kaivella opinto-oppaita esiin. Keväällä olisi kuitenkin hyvä saada muutama koulukurssikin käytyä. Suoritettavaa olisikin lähes 20 nopan edestä. Katsotaan kuinka paljon innostusta on kertynyt, kun päästään kotiin.

Länge sen!

Matka Suomesta ranskaan ja sit pari kertaa sängyn pohjalta nettiin voi olla yllättävän pitkä..

Mut et nyt onki sit kaikkee tapahtunu. Suomi oli kiva paikka ja vaik sielt ihmisten keskelt ei olis millää halunnu irtoo lähti mun ja Mikin kone geneveen tuolloin su 28.1. Ko viikolla oltii sit menossa joka päivä, tästä kuvia.
Maanantai-aamuna hyökättii siihe paikalliseen urheilusälämekkaan. Aikasemmal kerral koukattii lännen kautta, nyt tultii suoraa idäst ja korvattiin 3h matka 15 reippaalla kävelyllä :)
Kun kamat oli kunnos saatiin hommattuu myös yks kappalta hissilippuja ja päästii testaa millaset mäet löytyy täält ranskast. Tuolloin laskettiin hyvinkin rauhallisesti ja totuttauduttii korkeesee ilmanalaan.

Tiistai oliki sit jo vähä kuumottavampi päivä - mikä vois olla parempi ku lähtee huitelee jotain random reittii ylöspäin tokana päivänä alpeilla XD Puolessa välissä rupes jännää ja laitettii köydet kii. Toisaalta mitä kummempaa hiihtäjää täält löytyy ku brittituristi huitoo meidän ohi hakaten monoja seinään sukset olalla. Kukin tyylillään. Tää offitreenailu päätty sit siihe et laskeuduttii sama reitti alas.

Keskiviikkona lähettii ottaa koko perheen voimin aurinkoo sen hellimään Le Tour nimisee paikkaa. Kuulemma jollain oli jalat jo tässä vaiheessa vähän hapoilla mut toisaalt eiks se lihaskipu lähe sillä mil se on tullukki :P Rinteet oli ihan huippukonnos ja pakkasen puolella koko ajan auringon silti paistaessa täydelt terält! Torstaina oltii sit paikallisella vähä isommalla vuorella, kutsumanimeltään GM. Rinnepäivä Johanneksen ja Juhon kanssa meni lepposasti. Iltapäiväl jatkettii Mikin kanssa kahdestaa ja löydettii pieni kuru joka oli lähes koskematon ylhäältä ja alempaakin löyty muutamia puhtait kohtii. Kivaa. Ruokatauolle löyty satumaisen kauniilla maisemalla varustetun jonkun ihme pikkumökin terassi..

Samaisena iltana lähti rohkea joukko tutustumaan ranskalaiseen yöelämään. Mä olin se vähemmän rohkee ja jäin potee flunssaa himaa :( Ilmeisesti porukal oli ollu ihan kivaa, ainakaa osanotto perjantain laskuihin ei ollu kovin suuri. Tuo ko aamu alkoi kahden kabiinin kautta Breventin ylä-asemalle. On muuten siistin näköstä ku näkee laakson joka on ihan pilvien peitos. Siel oli harmaata, tääl paisto aurinko: Elämä on reiluu :)

Puolikkaan laskupäivän jälkee himaan pakkaamaan ja arpomaan loppupaketti kasaan. Kyyti Geneveen lähti vähä ennen neljää, kentällä oltii joku 1,5h myöhemmin ja yöllä tuli viesti siskon saapumisesta onnellisena Suomeen. Kiitokset kaikille tälle reissulle osallistuneille, kivaa oli!

Sit nopeesti muutamii kuulumisii tuon jälkeen. La oli flunssan takii välipäivä, oltii kääntyy pienel porukal nopeesti lähirinteis. Sit su oltii treenaa sitä jäätikkötouhuu vahvistetun perheen voimin, kuvat täst. Maanantaina Johanneksen ja Ekin kanssa GM:n rinteitä koluamassa. Paikallinen parkki löytyy tuolt ja näytti hyvält!

Ma-iltana allekirjoittanu päätti alottaa kevyet talviunet puhelimen kanssa uuden taudin kourissa. 36 tunnin unien jälkee on taas oiva fiilis. Uudet haasteet oottelee ilosia matkaajia!!

Etana etana näytä sarvet...

...saadaanko huomenna lunta? Noh, ihan hyvin ne laskut on sujunu tälläkin lumella, mut vähitellen kyllästyttää toi loskamöykky tai jäiset kohdat. Olin tänään rinteessa naisseurassa, oli ihan kivaa vaihtelua. Ollaan oltu muutaman kerran siivoilemassa kämppiä ja sitä kautta olen tutustunut suomalaiseen kaimaan joka on ollu täällä jo monta talvea. Tääl on muutenkin aika paljon suomalaisia.

Nyt tosissaan näyttää taas olevan lunta luvassa, vähän vaan harmittaa kun oon just vähän flunssanen. Se kyl saattaa ehtiä vielä parantua täs ennen parhaita laskukelejä. Myös Tuure on ollu sairaana. Toivotaan että muu kämppä säästyy pöpöiltä! Viime viikolla oli polvi vähän huonona, mutta se on onneks alkanut mennä parempaan suuntaan. Pari päivää lepoa teki hyvää, vaikka se olikin tahtojen taistelua jäädä petiin :)

Suomessakin on nyt vissiin ihan kivat talvikelit? Nauttikaa niistä, palaillaan!

Koulupäivä

Toissapäivänä käytiin siis Johanneksen ja Krissen kanssa kiipeämässä Aiguille Verten esihuippu ja eilen oltiin koko "perheen" voimin samoilla pelipaikoilla harjoittelemassa toimintaa jäätiköllä. Treenailtiin self-arrestia hakun kanssa ja vähän z-taljaa railopelastusta varten. Käytiin myös Argentieren jäätiköllä vähän laskemassa ja oli kyllä hienon näköistä!

Meikäläisellä on edellämainittujen kahden päivän jälkeen reidet siinä kunnossa että tälle päivälle osui pakon sanelema lepopäivä. Vaikka periaatteessa mitään rankkaa ei tullutkaan tehtyä ottaa lasku GM:n huippuhissiltä kylän saakka aika koville. Korkeuseroa laskulla on suunnilleen 2200 metriä ja pituutta arviolta 7 km.

Nyt pitäisi sitten vääntää vähän kouluhommia ja siksi ehkä alkoi tämä blogiin kirjoittaminenkin kummasti kiinnostaa =) Jotta ei hommat mene ihan jaaritteluksi niin palaan tästä luettavuuden ihmeellisen maailman pariin, mutta sitä ennen pieni hehkutus: katsokaapa sääennustetta viikonlopuksi. Taitaa olla dumppi tulossa...

Le Petit Verte

Mäkkäri menee viiden minuutin päästä kiinni ja verkko tökkii, joten tässä vain pikainen kuvapäivitys. Tänään oli siis kiipeilypäivä...

Saisinko 40 cm lunta, merci?

Eipä tässä ole kauheasti kirjoiteltavaa sillä mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja muutamia välipäiviäkin on tullut vietettyä kun kävimme muiden nixissä asustavien suomalaisten kanssa hieman ulkona. Ollaan oltu enimmäkseen rinteen puolella ja käyty kiipeilemässä jonkun verran. Pitää avautua samasta asiasta kuin viimeksi kun kirjoitin eli lumesta, tai sen vähyydestä. Lumi sulaa kovaa vauhtia koska aurinko porottaa ties monetta päivää putkeen kirkkaan siniseltä taivaalta, joten sateita tarvittaisiin kipeästi. Onneksi ovat luvanneet säätiedotuksessa ensi viikolle sadetta.

Ski mountaineering

Noniin, muutama päivä on taas vierähtänyt ilman uusia kuvia blogiin. Tässäpä korjaus tilanteeseen. Kuvat on otettu viime torstain Breventin-sessioista, sunnuntain turistitouhuilusta Aiguille du Midin huipulta sekä eliseltä ski mountaineering-reissulta.

Käytiin siis eilen maanantaina Ekin ja Johanneksen kanssa opaskirjan innoittamina laskemassa helppo, mutta "hieman" haastavammalla lähestymisellä varustettu lasku Flegeren takamaastoissa. Samassa yhteydessä tulimme kiivenneeksi Aiguilles Grochuesin pohjoishuipun, jolla korkeutta huimat 2970 metriä. Kiipeily oli hienoa, ja huipun tienolla jopa melkoisen haastavaa. Lasku puolestaan oli tuulenpieksämän kivikovan lumen takia melkoista kärsimystä, ja paluun aikamarginaali jäi taas kerran minimiin. Ehdimme viimeiseen alasvievään kabiiniin ainoastaan ystävällisten pistöörien tarjoaman moottorikelkkakyydin avulla!

Tänään vietetäänkin sitten lepopäivää ja Mäkkärissä tottakai. Seuraavaksi pitäisi siirtyä paikalliseen uimahalliin rentoutumaan ja saunaa etsimään. Saa nähdä kuinka käy...

Terkut täält suomestki

Oli sit pakko käydä tankkaa kaurapuuroo porukalle suomesta ettei koti-ikävä pääse yltymään liian kovaksi. Ja tottakai muutaman kaverin näkeminen samalla ja vähän töitä tehdessä.. Mutta että pitikö se ajankohta valita näin hyvin että juuri siinä vaiheessa dumppaa lunta tuolla mistä lähti pois. Että tasan ei käy onnenlahjat.. :)

Ja sit ennuste alkavalle viikolle: kevätkeli tulee back, aurinko paistaa tai sataa vettä mutta jokatapauksessa ekat lumet tulee jossain 2,5km korkeudessa vastaan :)

Oli tilanne ympäri maailmaa mikä tahansa on silti ollu järjettömän kiva nähdä tuttuja täällä suomen suunnalla, tällee sitä jaksaa taas vähä lisää. Että palailemisiin taas!

...aurinkoa ja pakkasta!

Totta tosiaan, maanantaina alkanut pieni lumisade yltyi oikein mukavaksi pyryksi ja keskiviikkona päästiin viimein pöllyttämään puuteria - tähän astihan tämä lumi on ollut lähinnä sellasta meikkivoidetta. Oli se NIIN hienoa, vaikka näkyvyys ei lumisateen vuoksi vielä ollut ihan paras.
***
Torstaina auringon jo paistaessa löytyi vielä pienellä kipuamisella kivoja pehmeitä laskuja (ks. yllä kuvassa Samuli lumikenkäilemässä ylös), mutta eilen kaikki suht lähellä olevat puuteripätkät oli jo loppuun koluttuja. Eipä se toisaalta mitään, yhdellä sun toisella alkaa jo olla pieniä rasitusvammoja ja kevyemmät rinnepäivät sekä lepo on välillä ihan paikallaan. Rinteet on nyt lumentulon jälkeen ollu tosi hyvässä kunnossa, varsinkin aamuisin.
***
Kuten Eki jo mainitsikin, meillä on täällä vieras. Kuvissa esiintyvä tummiin pukeutunut lumilautaileva heppu on mun pikkuveli Samuli, joka täydentää meidän joukkoa tämän viikon kun Tuure on Suomessa käymässä. Äidille ja isille terveisiä, ollaan ehjinä ja on ollut tosi mukavaa.

***

Hieman on tullut kotimaasta painostusta että useammin pitäis käydä kirjottelemassa kuulumisia (terkkuja Satulle ;). Pitää vähän selitellä... kun tämä mäkkäri tuntuu vaan olevan niin kaukana pitkän rinnepäivän jälkeen. Jalat ei aina jaksa tuoda tänne asti, ja jos vielä sattuu olemaan ruoanlaittovuoro tms. niin ei oikeen tahdo ehtiäkään. Tai sitten kone voi olla jollain muulla käytössä. Koitan kaikesta huolimatta skarpata! Ja mulle saa laittaa tekstareita jos haluaa piristää päivää, mutta en kyllä välttämättä vastaa kun se on täältä sen verran kalliimpaa.

Lunta...

Noniin, tulihan sitä uutta lunta kun oikein toivottiin. Tässä tämän päivän saalis, hauskaa oli, kuvat puhukoon puolestaan (perheravintola menee kiinni, joten ei tässä oikein ole aikaa selitellä...).

Valoa tunnelin päässä?

Nonnii...nyt on munkin aika avata sanainen arkkuni ja avautua hieman, no ei sentään. Kuten otsikkokin antaa ymmärtää alkaa asiat menemään parempaan suuntaan. Tänään aika kuluu vielä pitkälti perheravintelissa töitä etsiessä, sillä kylä ja vuoret ovat pilvessä. Tosin Sanna lähti rohkeana säätä uhmaamaan veljensä kanssa joka tuli täälläpäin käymään. Eilen sain tiedon uudesta kämpästä, ja tänään on kylmempää ja orastavasti sataa lunta, joten ehkä onni on kääntymässä ja saisin jotain hommiakin hankittua kun palaan Suomeen. Joka tapauksessa nyt näyttää oikeasti lupaavalta sään suhteen, mutta saapi nähdä joutuuko tässä taas pettymään.

Niitä laskukuvia

Noniin, tuli eilen napsittua muutama laskukuvakin, joten laitetaanpas näytille. Kontrasti loisti taas lähes täysin poissaolollaan, mutta pakkasen myötä lumi oli jo sentään pehmeää. Toi oranssitakkinen laskija on muuten Juuso, johon törmättiin Tuuren kanssa Breventin kabiinissa tässä yksi päivä. Mies on laskenut tässä muutaman päivää meidän mukana ja tulee varmaan näkymään kuvissa jatkossakin.

Tällä viikolla pitäisi olla tulossa lisää lunta ja pakkasen paukkua jopa alle kymmenessä asteessa. Tänään taivas on täysin pilvessä eikä ainakaan meikäläisellä riittänyt intoa laskuihin nollanäkyvyydessä. Ehkä sitten huomenna saataisiin vihdoin puuteri pöllyämään...

Kuvia haikkireissulta

Terveppä taas!

Lumenpuute ajoi tosiaan eilen meikäläisen, Ekin, Johanneksen ja Tuuren harrastamaan vaihtoehtoista liikuntaa. Tässä olisi kuvat kyseiseltä reissulta. Ei voi muuta sanoa, kuin että on se Dru (katso kuva yllä) aika jämäkän näköinen vuori!

Ja mitä tulee niihin bisnesideoihin, niin on sitä muutakin mitä kannattaisi tuoda Ranskaan, muunmuassa Koneen hissit tai mitkä tahansa Suomalaisvalmisteiset ikkunat. Olettekos koskaan tulleet ajatelleeksi, kuinka rasittavaa olisi, jos hissiä ei voisi tilata erikseen ylös tai alas päin? Silloinhan hissi pysähtyisi aina tullessaan sen kerroksen kohdalle, jossa sitä odotetaan ja odottajan pitäisi kysyä hississä olijoilta ovatko he matkalla ylös vai alas. Täälläpäin hissit toimivat juurikin niin. Älykästä.

Ensi viikolla on luvattu yli kymmenen astetta pakkasta ja aika paljon lunta. Lumirajan pitäisi laskea nykyisestä about 1800 metristä 600 metriin. Sitä odotellessa löydettiin tänään sentään ihan hyvää kevätlunta (raskasta, pehmeää lunta) rinteen vierestä. Kantitkin tuli rinnepäivän jälkeen viilattua ja pohjat vahattua. Nyt kun tulis vaan sitä lunta...

P.S. Käytän tästedes uuteen selainikkunaan aukeavia linkkejä. Joku niitä ehdotti komenteissa ja oli kyllä ihan hyvä idea, ehkä voinu vaikka itse tajuta =)

Vesisade on pop

Eilen alkanut (ja kovin märäksi koettu, osan porukasta lähdettyä puolivälissä back kämpille :P ) vesisade jatku tänää aamusta. Hyvää laskua odottanu suomalaissiirtokunta joutu muuttaa suunnitelmii.

Aamusta vähän ennen ysiä midin ala-aseman myyjät kertoivat hissien aukeavan varmaan ehkä mahdollisesti kybän aikaan. No ei siinä sitten muuta ku takas kämpille hengaa ja kuluttaa aikaa. Maanmainion kummelipätkän tuotua hiuksianostattavaa intelligenttiä huumoriaan 10 min kämpän ilmatilaan aukesivat olohuoneemme ikkunasta näkyvät breventin hissit. Siitä sitte tavarat mukaa ja lähdin tsekkaamaan mikä on lumitilanne ja näkyvyys ylhäällä.

Ja sehän oli mainio. Jos ajattelee tilannetta, että tulee kotisuomesta tänne etelä-ranskaan ja täällä viel hissin voimin kapuaa pariin kilometriin nauttimaan järjettömästä sumusta ja ihanasta vesisateesta voi hyvin ymmärtää mikä tässä lajissa viehättää :)
Yhden laskun ja kahden siirtymän jälkeen oli viesti alas kylään aika selkee: tääl ei ole mitään nähtävää..

Suunnitelmat siis muutettiin ja lopputuloksena teimme Ekin, Johanneksen ja Juhon kanssa koukkauksen monteversin yläasemalle 900 metriä kylää korkeammalle. Juho valisti, jälleen, kärsivällisesti meitä ei-niin-taitavia-mutta-kovin-motivoituneita kuinka päästään etiäpäin. Maisemat matkalla olivat uskomattomia ja juuri tokan tauon jälkeen puhelimeen piipittäneet terveiset suomesta piristivät allekirjoittaneen mielialaa johonkin n:nteen potenssiin! Kivaa..

Muutaman tunnin päästä oltiin perillä. Yllättävän paljon keli muuttuu, kylässä ei ollut lunta ja lenkkarit on juuri sopiva varuste tuol 30cm syväs lumes :) Reissu oli jokatapauksessa siisti ja sitä voi suositella lämmöl. Meidän aikatauluki oli täydellinen, ehittiin kattoo 5 min näköaloja tasanteelta ennen viimesen junan kotiin lähtöä. Viiden minuutin släkki on just sopiva..

Sellaista tälläkertaa, seuraavaan kertaan!!

Kuvapäivitys

Morjens!

Tässäpä hieman kuvia sekä Tuuren alla seikkaperäisesti kuvailemasta Sallanches'n reissusta että uskollisesta ja luotettavasta kolmenkymmenen neliön lukaalistamme. Alla näyte ranskalaisesta kevyen liikenteen väylästä.

Tänään tosiaan alkoi kauan odotettu lumisade, joka tosin ainakin toistaiseksi tulee vetenä alle kahdessa kilometrissä (kylän korkeus on 1035 m). Viikonloppuna pitäisi dumpata oikeen kunnolla ja alkuviikosta laskusäiden olla kohdallaan. Loppuviikosta taas sää on näillä näkymin kylmenemässä. Ennuste ei siis kuulosta lainkaan pahalta mutta ei kai pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Jos muuten joku on bisnesideaa vailla niin tässä olisi pari: kannattaisi ryhtyä maahantuomaan Oraksen hanoja tai Abloyn lukkoja Ranskaan. Mä en oikeasti pysty käsittämään, että kansakunta, joka on rakentanut moottoritien ja läjäpäin hiihtohissejä tällaiseen maastoon, mitä Chamonix'n ympäristöstä löytyy, ei osaa tehdä tomivaa lukkoa tai hanaa jonka lämpötilaa ei tarvitsisi säätää kahdesta ruuvista. Meillä on kämpille kuusi avainta, joista osa ei kai tahdo toimia ollenkaan ja loput vaativat toimiakseen niinsanottua "herkkää kättä". Lukko pitää siis tiirikoida avaimella auki. Ja sitten ranskalaiset kehtaavat valittaa suomalaisesta ruuasta... ihme porukkaa =)

Lupaavaa sadetta?

Täällä taas. Tänään sitten vihdoin sataa, tosin valitettavasti enimmäkseen vettä. Nollaraja on suht korkealla, mutta ennusteen mukaan tulossa alaspäin. Eli viikonlopun aikana saatetaan saada oikein kunnolla lunta.

Aamulla nukuttiin vähän pidempään sillä näkyvyys vuorilla vaikutti huonolta. Puolen päivän tienoilla lähdettiin kuitenkin mäkeen, kahdessa erässä. Minä, Juho ja Tuure mentiin edellä ja päästiin vielä Breventin alimpaan hissiin. Myöhemmin tulleella porukalla oli hieman huonompi tuuri: hissi suljettiin kovan tuulen ja loska-/lumisateen vuoksi ja sillä pääsi enää vain alaspäin. Toinen porukka (Johannes, Krisse, Eki) siis joutui lähtemään bussilla toisille rinteille. Me päästiin ihme kyllä vielä seuraavaankiin Breventin huipulle vievään hissiin, mutta säässä ei tosiaan ollut kehumista. Lunta tuli naamaan aika kovaa ja näkyvyys oli nolla. Huipulle vievässä kabiinihississä oli muistaakseni 7 ihmistä, joista 6 osoittautui suomalaisiksi. Kukapa muukaan sinne huipulle olisi halunnut kuin sitkeät suomalaiset. Lopulta tämänpäiväinen reissu jäi aika lyhyeksi. Laskeminen oli hankalaa huonon näkyvyyden ja raskaan lumen takia.

Kotiin tultaessa kämppä joutui todelliselle koetukselle - kuuden ihmisen läpimärät vaatteet ja lasketteluvälineet laitettiin kuivumaan. Mielikuvitusta sai käyttää jonkun verran että kaikki varusteet löysivät hyvän kuivatuspaikan. Kyllä ne varmaan siitä huomiseksi kuivuu... Enemmän olisin huolissani huoneiston tulevaisuudesta. Homevaurioita voi olla vaikea välttää tälläisellä käytöllä.

Tänään tulee lisää kuvia, mm. Tuuren alla kuvaamasta seikkailusta naapurikylissä ja meidän hienosta lukaalista.

P.S. Kaikki hyvin. En ole hirveästi ehtinyt lähtellä sähköpostia kavereille tai sukulaisille, eli terveisiä tätä kautta. Ja niille jotka vähän epäili, poikien kanssa menee hyvin. On ollut tosi mukavaa, eikä hikiset hiihtokerrastot ole yhtään häirinneet :)

Shoppailua olan takaa

Pari tiukkaa päivää takana. Ollaan nääs shoppailtu niin paljo ku sielu sietää. Ja koska suomessa on ollu monta hyvää sparraajaa sietää se sielu aika reilusti, tästä kiitos asianosaisille XD

Eli eilen päätettiin metsästää huhujen perusteella meille esitelty Quechua. Turistitoimiston mukavien mammojen ohjaamana lähettiin sitte sallansches (tms, mun nimimuisti) nimiseen kylään. Paikkaan piti huitoo kahdella (!!) eri junalla eli ekana paikallisjuna st gervaisiin josta sitte pitkänmatkanjunalla etiäpäin. Tuolta olis päässy jonnekki pariisiin asti. kai. Kyseinen kyläpahanen oli ihan kiva tuttavuus, pyörittiin alkuun vähä aikaa keskustas jonka jälkee nälkä yllätti. Ja ei ku pitsaa naamaa.

Paikalliset ravintoloitsijat ohjas meidät ystävällisesti eteenpäin metsästyksessämme. Eli kartalle saimme pienen ympyrän jonka sisällä ko paikka varmasti olisi. Ja ei muuta ku matkaan.

Tuolta ympyrän sisältä ei löytyny mitää. Jatkoimme matkaa. Löysimme urheilusupermarketin joka oli kalliimpi kuin paikalliset kauppamme. Onneksi ei kysyvä tieltä eksy, ja yritimme sitte poikain kesken pokaa jonku paikallisen mamman joka antais meille ohjeita. Se onnistu, saatiin siis ohjeet että "pari kilsaa eteenpäin"

No ei siinä sitte muuta ku lähettii reippaina turisteina jatkaa lähes moottoritien laitaa pitkin. Pari kilsaa menee helposti puolessa tunnissa ja sit me bongattii jo kyltti että "hypermarket pari minuuttia"
Tuolla tiellä oli 80km/h rajotus. Eli pari minuuttia tarkotti kuitenki vajaata kolmee kilsaa. Ja päästiin ihan toiseen kylään, paikkaan nimeltä Passy. Alltså tackar, ranskattaret vs me 1-0

Kyllähän sitte perussittari ja tää quelchua-kauppa venytti hymyn korviin saakka.. Poistettii melkone läjä niin elitarvikkeita kuin liikuntavälineistöä. Tuolta sitten jatkettiin vielä jonninmoinen kävely ennenku päästiin st gervais-paikkaan (se junanvaihtomesta) ja sieltä kotio fiilistelee kamojen kanssa.

Olis luullu et toi setti olis tyydyttäny himoshoppaajan tarpeet. Mut ei, tänää aamul sit jatkettii viel parempaan tahtiin. Eilisten sporttikiipeilykamojen päälle tarvittii näet jäätikkövarusteita. Visa opetteli laulaa hoosiannaa paikallisen urheilukaupan kassakoneen tahtiin. Noin 800e huudatettiin snell-nimiselle putiikille. Aika kilttii :)

Alkuperäsenä suunnitelmana oli lähtee heti aamusta mäkeen kun Johannes on saanut skinit suksien pohjaan klo 10 ja Eki haettua samanaikaisesti hissilippunsa. Toteutus oli sit sellane et oltii killumassa klo 14 naapuriparkkiksen viereisessä puussa. Tai siis Juho killu siihen aikaa tekemässä ylävarmistusta muutaman metrin korkeutee ja sit sen jälkee kukin vuorollaa testas uusien gearien käyttöö varmistukseen kiinnitetyn köyden varas..

Illal päästii kuitenki loistoraviolien jälkeen vähä liikkuu ihan oikeesti ku hyökättii Juhon, Krissen ja Sannan kanssa paikallisee boulderluolaan treenaa käsiä, hartoita ja keskivartalon lihaksia. Takas tullessa nähtii paikallisen koulun liikkasalin kiipeilyosio. Sanotaa vaik et olis ihan kiva ku suomes olis koulun liikkasalina Tapanilan urheilukeskus..
Sellasta tällä kertaa, terkut chamoniin ämseest :P

Uusi yritys

Tänään käytiin joukolla hakemassa revanssia samasta laskusta, josta allekirjoittanut ei selvinnyt viimeksi aivan täysin "hallitusti" (katso kuvat alla). Kontrastia oli tällä kertaa auringonpaisteen myötä kunnolla ja homma sujuikin jo huomattavasti mallikkaammin. Lumi tuntui se verran hyvältä, että sama pätkä haikattiin ja laskettiin meikäläisen ja Tuuren voimin heti perään vielä uudemmankin kerran. Loppupäivästä haettiinkin sitten tuntumaa paikalliseen ilmatilaan pienen hyppyrin avulla. Heti reissun alkupäivinä ei tosin ole tarkoitus teloa itseään, joten lennot pidettiin melkoisen maltillisina. Tämän päivän reissun kuvallinen anti löytyy täältä.

Muilta osin reissu on alkanut vallan mainiosti. Eilen käytiin jo toista kertaa paikallisessa boulderiluolassa pitämässä kiipeilykuntoa yllä ja hommattiin saman tien kausikortit. Päivärytmi on alkanut muodostua suhteellisen selkeäksi rutiiniksi: aamulla puuroa ja patonkia, sitten rinteeseen, puolen päivän jälkeen eväspatongit kehiin ja fiiliksestä ja reisistä riippuen kolmen viiva viiden aikoihin takaisin kämpille, sitten venyttely ja ruokaa. Ja illalla tietysti mäkkäriin, josta löytyy ilmainen langaton netti. Mäkkärin penkiltä tätäkin postausta siis kirjoitellaan. Onneksi tässä perheravintolassa sallitaan hengailu ilman hampurilaisten mussutamista.

Nyt meikäläisen on tehtävä tilaa saman läppärin seuraavalle käyttäjälle, mutta eiköhän tänne vielä ehditä kirjoittelemaan rivi jos toinenkin.

Uskomattoman siistit laskut loistavassa kelissä!

Melkosta settii päästiin tänään pöllyttelemään..
Välipäivän jälkeinen fiilis oli levännyt ja seesteinen. Eipä siis muuta kuin menoks.. Päätimme kokeilla miltä tuntuu laskea jos lumi on pehmeätä.
Alla oleva kuva kertoo huomattavan selkeesti just sen miten sille rinteelle näytetää kuka on herra.

Mitä paremman näköset pannut, sitä paremmalta se tuntuu. Eikö?


Aamun ja päivän käytännössä täysin kontastittomien sessareitten jälkeen (mm kahvilassa reilu ruokatauko) jälkeen pästiin tyyppaa miltä paikka näytti auringossa - on muuten kaunista katseltavaa :P

Tähä mennessä koko paikan tutuimmaks paikaks on muodostunu paikallinen MC. Kultaset kaaret on vissii joku kaupunkisuunnittelulautakunta kieltäny, samoin kuin muut suuret mainokset. Vaan ei tol välii, ko paikassa on näet paikan rauhallisin ilmainen langaton netti. Nykypäivän urheilevia nuoria toivoja ei näköjää kalastella millää perushampparil vaan hc datistelulla..

Jatkoa seuraa XD

Huipulla huilaamassa

Tänään vietettiin vapaapäivää laskemisesta ja annettiin jalkojen vähän levätä. Koska aurinko paistoi siniseltä taivaalta, osa porukasta (Johannes, Krisse, Sanna) kävi aamupäivällä Aiguille du Midillä (3842m). Midi on täällä korkein paikka mihin pääsee hissillä. Näkymät oli hienot! Kuvia laitetaan myöhemmin, ne on vielä kamerassa. Juho ja Tuure hoitelivat käytännön asioita kaupungilla ja turistitoimistossa meidän Midi-retken aikana.

Tuure, Krisse ja Juho menivät tänään iltapäivällä testaamaan kaupungin sisäkiipeilymahdollisuuksia - jotain tekemistä välipäiville ja pitkille illoille. Pitää ehkä itsekin kokeilla.

Ruokaa on tehty porukalla ja "Bien vu" (= paikallinen Pirkka/Euroshopper) hengessä. Vielä toistaiseksi se maistuu hyvältä, saa nähdä monenko viikon jälkeen alkaa suht yksipuolinen Bien vu menu tökkimään. Rinteeseen ollaan otettu ja otetaan aina omat eväät, patonkia lähinnä. Tulee paljon halvemmaksi.

Lunta odotellaan lisää!

Uuteen kotiin totuttelua

Pitkällisen etsinnän jälkeen, kesän loppupuolella Sanna löysi meille täydellisen kotikolon.
Kämppämme sijaitsee Chamonix Sudissa ja on siis lähellä kaikkea tärkeää. Kokoakin kämpällä on ruhtinaalliset yli 30 neliötä, joka onkin suorastaan paljon, varsinkin jaettuna kuudelle hengelle.

Aloitimme totuttelun paikalliseen bakteerikantaan heti saavuttuamme herkullisella kebab-aterialla ja päälle joimme kraanavettä. Yllättävää kyllä, kukaan ei vielä ole sairastunut.

Ensilumet

Noniin, Nixissä ollaan ja pehmeätä luntakin on jo löydetty. Matka sujui mutkitta, paitsi että Finnairin "ruoka" oli jälleen juuri sitä mitä olettaa sopii. Pari ensimmäistä päivää on tyydytty etsimään puuteria lähinnä rinteiden vierestä, mutta eiköhän sekin saada korjattua.

Mutta pidemmittä puheitta mennäänpä itse asiaan. Koska yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, täältä löytyisi muutama otos lisää alkajaisiksi.

Chamonix here we come!

Ensimmäinen erä "retkikunnastamme" (Johannes, Krisse, Sanna) lähtee Nixiin huomenna 7. tammikuuta. Maanantaina joukkoomme liittyvät Juho ja Tuure. Eki saapuu 14. päivä.

Valmisteluja matkaa varten on tehty jo pitkään. Majoitus varattiin heinäkuun lopussa ja lennot elo-syyskuussa. Hissilippujen kanssa tuli melkein kiire, mutta sekin homma saatiin hienosti hoidettua ennen marraskuun lopulla olevaa määräpäivää. Kausilipuista sai 30% alennuksen kun ne tilasi 21.11.2006 mennessä. Viimeaikaiset valmistelut ovat liittyneet lähinnä varusteiden hankintaan. Muun muassa lumivyöryvarusteet oli hankittava niille joilta ne vielä puuttui.

Lumitilanne Chamonixissä on juuri nyt hyvä: http://www.chamonix.com/test/page.php?page=89&r=snow_report&ling=en. Vielä viikko sitten näytti aika surkealta, mutta onneksemme viime päivien aikana Ranskan alpeille on satanut lähes metri uutta lunta. Sitä siis saatiin kuin tilauksesta!

Nyt kun kaiken pitäisi olla suurin piirtein kunnossa, voi jo melkein huokaista helpotuksesta. Tosin vielä ennen kun päästään nauttimaan upeista alppimaisemista, on selvittävä kaikkien varusteiden kanssa lentokoneeseen ja sen jälkeen Genevessä bussiin. Saa nähdä miten jaksamme kantaa kaiken ja miten lentoaseman tädit ja sedät suhtautuvat hieman ylipainoisiin matkatavaroihimme...

P.S. Blogiin on tarkoitus käydä kirjoittelemassa ja laittamassa kuvia aina silloin tällöin, kunhan vaan ensin löydetään netti jostakin.