Ski mountaineering

Noniin, muutama päivä on taas vierähtänyt ilman uusia kuvia blogiin. Tässäpä korjaus tilanteeseen. Kuvat on otettu viime torstain Breventin-sessioista, sunnuntain turistitouhuilusta Aiguille du Midin huipulta sekä eliseltä ski mountaineering-reissulta.

Käytiin siis eilen maanantaina Ekin ja Johanneksen kanssa opaskirjan innoittamina laskemassa helppo, mutta "hieman" haastavammalla lähestymisellä varustettu lasku Flegeren takamaastoissa. Samassa yhteydessä tulimme kiivenneeksi Aiguilles Grochuesin pohjoishuipun, jolla korkeutta huimat 2970 metriä. Kiipeily oli hienoa, ja huipun tienolla jopa melkoisen haastavaa. Lasku puolestaan oli tuulenpieksämän kivikovan lumen takia melkoista kärsimystä, ja paluun aikamarginaali jäi taas kerran minimiin. Ehdimme viimeiseen alasvievään kabiiniin ainoastaan ystävällisten pistöörien tarjoaman moottorikelkkakyydin avulla!

Tänään vietetäänkin sitten lepopäivää ja Mäkkärissä tottakai. Seuraavaksi pitäisi siirtyä paikalliseen uimahalliin rentoutumaan ja saunaa etsimään. Saa nähdä kuinka käy...

Terkut täält suomestki

Oli sit pakko käydä tankkaa kaurapuuroo porukalle suomesta ettei koti-ikävä pääse yltymään liian kovaksi. Ja tottakai muutaman kaverin näkeminen samalla ja vähän töitä tehdessä.. Mutta että pitikö se ajankohta valita näin hyvin että juuri siinä vaiheessa dumppaa lunta tuolla mistä lähti pois. Että tasan ei käy onnenlahjat.. :)

Ja sit ennuste alkavalle viikolle: kevätkeli tulee back, aurinko paistaa tai sataa vettä mutta jokatapauksessa ekat lumet tulee jossain 2,5km korkeudessa vastaan :)

Oli tilanne ympäri maailmaa mikä tahansa on silti ollu järjettömän kiva nähdä tuttuja täällä suomen suunnalla, tällee sitä jaksaa taas vähä lisää. Että palailemisiin taas!

...aurinkoa ja pakkasta!

Totta tosiaan, maanantaina alkanut pieni lumisade yltyi oikein mukavaksi pyryksi ja keskiviikkona päästiin viimein pöllyttämään puuteria - tähän astihan tämä lumi on ollut lähinnä sellasta meikkivoidetta. Oli se NIIN hienoa, vaikka näkyvyys ei lumisateen vuoksi vielä ollut ihan paras.
***
Torstaina auringon jo paistaessa löytyi vielä pienellä kipuamisella kivoja pehmeitä laskuja (ks. yllä kuvassa Samuli lumikenkäilemässä ylös), mutta eilen kaikki suht lähellä olevat puuteripätkät oli jo loppuun koluttuja. Eipä se toisaalta mitään, yhdellä sun toisella alkaa jo olla pieniä rasitusvammoja ja kevyemmät rinnepäivät sekä lepo on välillä ihan paikallaan. Rinteet on nyt lumentulon jälkeen ollu tosi hyvässä kunnossa, varsinkin aamuisin.
***
Kuten Eki jo mainitsikin, meillä on täällä vieras. Kuvissa esiintyvä tummiin pukeutunut lumilautaileva heppu on mun pikkuveli Samuli, joka täydentää meidän joukkoa tämän viikon kun Tuure on Suomessa käymässä. Äidille ja isille terveisiä, ollaan ehjinä ja on ollut tosi mukavaa.

***

Hieman on tullut kotimaasta painostusta että useammin pitäis käydä kirjottelemassa kuulumisia (terkkuja Satulle ;). Pitää vähän selitellä... kun tämä mäkkäri tuntuu vaan olevan niin kaukana pitkän rinnepäivän jälkeen. Jalat ei aina jaksa tuoda tänne asti, ja jos vielä sattuu olemaan ruoanlaittovuoro tms. niin ei oikeen tahdo ehtiäkään. Tai sitten kone voi olla jollain muulla käytössä. Koitan kaikesta huolimatta skarpata! Ja mulle saa laittaa tekstareita jos haluaa piristää päivää, mutta en kyllä välttämättä vastaa kun se on täältä sen verran kalliimpaa.

Lunta...

Noniin, tulihan sitä uutta lunta kun oikein toivottiin. Tässä tämän päivän saalis, hauskaa oli, kuvat puhukoon puolestaan (perheravintola menee kiinni, joten ei tässä oikein ole aikaa selitellä...).

Valoa tunnelin päässä?

Nonnii...nyt on munkin aika avata sanainen arkkuni ja avautua hieman, no ei sentään. Kuten otsikkokin antaa ymmärtää alkaa asiat menemään parempaan suuntaan. Tänään aika kuluu vielä pitkälti perheravintelissa töitä etsiessä, sillä kylä ja vuoret ovat pilvessä. Tosin Sanna lähti rohkeana säätä uhmaamaan veljensä kanssa joka tuli täälläpäin käymään. Eilen sain tiedon uudesta kämpästä, ja tänään on kylmempää ja orastavasti sataa lunta, joten ehkä onni on kääntymässä ja saisin jotain hommiakin hankittua kun palaan Suomeen. Joka tapauksessa nyt näyttää oikeasti lupaavalta sään suhteen, mutta saapi nähdä joutuuko tässä taas pettymään.

Niitä laskukuvia

Noniin, tuli eilen napsittua muutama laskukuvakin, joten laitetaanpas näytille. Kontrasti loisti taas lähes täysin poissaolollaan, mutta pakkasen myötä lumi oli jo sentään pehmeää. Toi oranssitakkinen laskija on muuten Juuso, johon törmättiin Tuuren kanssa Breventin kabiinissa tässä yksi päivä. Mies on laskenut tässä muutaman päivää meidän mukana ja tulee varmaan näkymään kuvissa jatkossakin.

Tällä viikolla pitäisi olla tulossa lisää lunta ja pakkasen paukkua jopa alle kymmenessä asteessa. Tänään taivas on täysin pilvessä eikä ainakaan meikäläisellä riittänyt intoa laskuihin nollanäkyvyydessä. Ehkä sitten huomenna saataisiin vihdoin puuteri pöllyämään...

Kuvia haikkireissulta

Terveppä taas!

Lumenpuute ajoi tosiaan eilen meikäläisen, Ekin, Johanneksen ja Tuuren harrastamaan vaihtoehtoista liikuntaa. Tässä olisi kuvat kyseiseltä reissulta. Ei voi muuta sanoa, kuin että on se Dru (katso kuva yllä) aika jämäkän näköinen vuori!

Ja mitä tulee niihin bisnesideoihin, niin on sitä muutakin mitä kannattaisi tuoda Ranskaan, muunmuassa Koneen hissit tai mitkä tahansa Suomalaisvalmisteiset ikkunat. Olettekos koskaan tulleet ajatelleeksi, kuinka rasittavaa olisi, jos hissiä ei voisi tilata erikseen ylös tai alas päin? Silloinhan hissi pysähtyisi aina tullessaan sen kerroksen kohdalle, jossa sitä odotetaan ja odottajan pitäisi kysyä hississä olijoilta ovatko he matkalla ylös vai alas. Täälläpäin hissit toimivat juurikin niin. Älykästä.

Ensi viikolla on luvattu yli kymmenen astetta pakkasta ja aika paljon lunta. Lumirajan pitäisi laskea nykyisestä about 1800 metristä 600 metriin. Sitä odotellessa löydettiin tänään sentään ihan hyvää kevätlunta (raskasta, pehmeää lunta) rinteen vierestä. Kantitkin tuli rinnepäivän jälkeen viilattua ja pohjat vahattua. Nyt kun tulis vaan sitä lunta...

P.S. Käytän tästedes uuteen selainikkunaan aukeavia linkkejä. Joku niitä ehdotti komenteissa ja oli kyllä ihan hyvä idea, ehkä voinu vaikka itse tajuta =)

Vesisade on pop

Eilen alkanut (ja kovin märäksi koettu, osan porukasta lähdettyä puolivälissä back kämpille :P ) vesisade jatku tänää aamusta. Hyvää laskua odottanu suomalaissiirtokunta joutu muuttaa suunnitelmii.

Aamusta vähän ennen ysiä midin ala-aseman myyjät kertoivat hissien aukeavan varmaan ehkä mahdollisesti kybän aikaan. No ei siinä sitten muuta ku takas kämpille hengaa ja kuluttaa aikaa. Maanmainion kummelipätkän tuotua hiuksianostattavaa intelligenttiä huumoriaan 10 min kämpän ilmatilaan aukesivat olohuoneemme ikkunasta näkyvät breventin hissit. Siitä sitte tavarat mukaa ja lähdin tsekkaamaan mikä on lumitilanne ja näkyvyys ylhäällä.

Ja sehän oli mainio. Jos ajattelee tilannetta, että tulee kotisuomesta tänne etelä-ranskaan ja täällä viel hissin voimin kapuaa pariin kilometriin nauttimaan järjettömästä sumusta ja ihanasta vesisateesta voi hyvin ymmärtää mikä tässä lajissa viehättää :)
Yhden laskun ja kahden siirtymän jälkeen oli viesti alas kylään aika selkee: tääl ei ole mitään nähtävää..

Suunnitelmat siis muutettiin ja lopputuloksena teimme Ekin, Johanneksen ja Juhon kanssa koukkauksen monteversin yläasemalle 900 metriä kylää korkeammalle. Juho valisti, jälleen, kärsivällisesti meitä ei-niin-taitavia-mutta-kovin-motivoituneita kuinka päästään etiäpäin. Maisemat matkalla olivat uskomattomia ja juuri tokan tauon jälkeen puhelimeen piipittäneet terveiset suomesta piristivät allekirjoittaneen mielialaa johonkin n:nteen potenssiin! Kivaa..

Muutaman tunnin päästä oltiin perillä. Yllättävän paljon keli muuttuu, kylässä ei ollut lunta ja lenkkarit on juuri sopiva varuste tuol 30cm syväs lumes :) Reissu oli jokatapauksessa siisti ja sitä voi suositella lämmöl. Meidän aikatauluki oli täydellinen, ehittiin kattoo 5 min näköaloja tasanteelta ennen viimesen junan kotiin lähtöä. Viiden minuutin släkki on just sopiva..

Sellaista tälläkertaa, seuraavaan kertaan!!

Kuvapäivitys

Morjens!

Tässäpä hieman kuvia sekä Tuuren alla seikkaperäisesti kuvailemasta Sallanches'n reissusta että uskollisesta ja luotettavasta kolmenkymmenen neliön lukaalistamme. Alla näyte ranskalaisesta kevyen liikenteen väylästä.

Tänään tosiaan alkoi kauan odotettu lumisade, joka tosin ainakin toistaiseksi tulee vetenä alle kahdessa kilometrissä (kylän korkeus on 1035 m). Viikonloppuna pitäisi dumpata oikeen kunnolla ja alkuviikosta laskusäiden olla kohdallaan. Loppuviikosta taas sää on näillä näkymin kylmenemässä. Ennuste ei siis kuulosta lainkaan pahalta mutta ei kai pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Jos muuten joku on bisnesideaa vailla niin tässä olisi pari: kannattaisi ryhtyä maahantuomaan Oraksen hanoja tai Abloyn lukkoja Ranskaan. Mä en oikeasti pysty käsittämään, että kansakunta, joka on rakentanut moottoritien ja läjäpäin hiihtohissejä tällaiseen maastoon, mitä Chamonix'n ympäristöstä löytyy, ei osaa tehdä tomivaa lukkoa tai hanaa jonka lämpötilaa ei tarvitsisi säätää kahdesta ruuvista. Meillä on kämpille kuusi avainta, joista osa ei kai tahdo toimia ollenkaan ja loput vaativat toimiakseen niinsanottua "herkkää kättä". Lukko pitää siis tiirikoida avaimella auki. Ja sitten ranskalaiset kehtaavat valittaa suomalaisesta ruuasta... ihme porukkaa =)

Lupaavaa sadetta?

Täällä taas. Tänään sitten vihdoin sataa, tosin valitettavasti enimmäkseen vettä. Nollaraja on suht korkealla, mutta ennusteen mukaan tulossa alaspäin. Eli viikonlopun aikana saatetaan saada oikein kunnolla lunta.

Aamulla nukuttiin vähän pidempään sillä näkyvyys vuorilla vaikutti huonolta. Puolen päivän tienoilla lähdettiin kuitenkin mäkeen, kahdessa erässä. Minä, Juho ja Tuure mentiin edellä ja päästiin vielä Breventin alimpaan hissiin. Myöhemmin tulleella porukalla oli hieman huonompi tuuri: hissi suljettiin kovan tuulen ja loska-/lumisateen vuoksi ja sillä pääsi enää vain alaspäin. Toinen porukka (Johannes, Krisse, Eki) siis joutui lähtemään bussilla toisille rinteille. Me päästiin ihme kyllä vielä seuraavaankiin Breventin huipulle vievään hissiin, mutta säässä ei tosiaan ollut kehumista. Lunta tuli naamaan aika kovaa ja näkyvyys oli nolla. Huipulle vievässä kabiinihississä oli muistaakseni 7 ihmistä, joista 6 osoittautui suomalaisiksi. Kukapa muukaan sinne huipulle olisi halunnut kuin sitkeät suomalaiset. Lopulta tämänpäiväinen reissu jäi aika lyhyeksi. Laskeminen oli hankalaa huonon näkyvyyden ja raskaan lumen takia.

Kotiin tultaessa kämppä joutui todelliselle koetukselle - kuuden ihmisen läpimärät vaatteet ja lasketteluvälineet laitettiin kuivumaan. Mielikuvitusta sai käyttää jonkun verran että kaikki varusteet löysivät hyvän kuivatuspaikan. Kyllä ne varmaan siitä huomiseksi kuivuu... Enemmän olisin huolissani huoneiston tulevaisuudesta. Homevaurioita voi olla vaikea välttää tälläisellä käytöllä.

Tänään tulee lisää kuvia, mm. Tuuren alla kuvaamasta seikkailusta naapurikylissä ja meidän hienosta lukaalista.

P.S. Kaikki hyvin. En ole hirveästi ehtinyt lähtellä sähköpostia kavereille tai sukulaisille, eli terveisiä tätä kautta. Ja niille jotka vähän epäili, poikien kanssa menee hyvin. On ollut tosi mukavaa, eikä hikiset hiihtokerrastot ole yhtään häirinneet :)

Shoppailua olan takaa

Pari tiukkaa päivää takana. Ollaan nääs shoppailtu niin paljo ku sielu sietää. Ja koska suomessa on ollu monta hyvää sparraajaa sietää se sielu aika reilusti, tästä kiitos asianosaisille XD

Eli eilen päätettiin metsästää huhujen perusteella meille esitelty Quechua. Turistitoimiston mukavien mammojen ohjaamana lähettiin sitte sallansches (tms, mun nimimuisti) nimiseen kylään. Paikkaan piti huitoo kahdella (!!) eri junalla eli ekana paikallisjuna st gervaisiin josta sitte pitkänmatkanjunalla etiäpäin. Tuolta olis päässy jonnekki pariisiin asti. kai. Kyseinen kyläpahanen oli ihan kiva tuttavuus, pyörittiin alkuun vähä aikaa keskustas jonka jälkee nälkä yllätti. Ja ei ku pitsaa naamaa.

Paikalliset ravintoloitsijat ohjas meidät ystävällisesti eteenpäin metsästyksessämme. Eli kartalle saimme pienen ympyrän jonka sisällä ko paikka varmasti olisi. Ja ei muuta ku matkaan.

Tuolta ympyrän sisältä ei löytyny mitää. Jatkoimme matkaa. Löysimme urheilusupermarketin joka oli kalliimpi kuin paikalliset kauppamme. Onneksi ei kysyvä tieltä eksy, ja yritimme sitte poikain kesken pokaa jonku paikallisen mamman joka antais meille ohjeita. Se onnistu, saatiin siis ohjeet että "pari kilsaa eteenpäin"

No ei siinä sitte muuta ku lähettii reippaina turisteina jatkaa lähes moottoritien laitaa pitkin. Pari kilsaa menee helposti puolessa tunnissa ja sit me bongattii jo kyltti että "hypermarket pari minuuttia"
Tuolla tiellä oli 80km/h rajotus. Eli pari minuuttia tarkotti kuitenki vajaata kolmee kilsaa. Ja päästiin ihan toiseen kylään, paikkaan nimeltä Passy. Alltså tackar, ranskattaret vs me 1-0

Kyllähän sitte perussittari ja tää quelchua-kauppa venytti hymyn korviin saakka.. Poistettii melkone läjä niin elitarvikkeita kuin liikuntavälineistöä. Tuolta sitten jatkettiin vielä jonninmoinen kävely ennenku päästiin st gervais-paikkaan (se junanvaihtomesta) ja sieltä kotio fiilistelee kamojen kanssa.

Olis luullu et toi setti olis tyydyttäny himoshoppaajan tarpeet. Mut ei, tänää aamul sit jatkettii viel parempaan tahtiin. Eilisten sporttikiipeilykamojen päälle tarvittii näet jäätikkövarusteita. Visa opetteli laulaa hoosiannaa paikallisen urheilukaupan kassakoneen tahtiin. Noin 800e huudatettiin snell-nimiselle putiikille. Aika kilttii :)

Alkuperäsenä suunnitelmana oli lähtee heti aamusta mäkeen kun Johannes on saanut skinit suksien pohjaan klo 10 ja Eki haettua samanaikaisesti hissilippunsa. Toteutus oli sit sellane et oltii killumassa klo 14 naapuriparkkiksen viereisessä puussa. Tai siis Juho killu siihen aikaa tekemässä ylävarmistusta muutaman metrin korkeutee ja sit sen jälkee kukin vuorollaa testas uusien gearien käyttöö varmistukseen kiinnitetyn köyden varas..

Illal päästii kuitenki loistoraviolien jälkeen vähä liikkuu ihan oikeesti ku hyökättii Juhon, Krissen ja Sannan kanssa paikallisee boulderluolaan treenaa käsiä, hartoita ja keskivartalon lihaksia. Takas tullessa nähtii paikallisen koulun liikkasalin kiipeilyosio. Sanotaa vaik et olis ihan kiva ku suomes olis koulun liikkasalina Tapanilan urheilukeskus..
Sellasta tällä kertaa, terkut chamoniin ämseest :P

Uusi yritys

Tänään käytiin joukolla hakemassa revanssia samasta laskusta, josta allekirjoittanut ei selvinnyt viimeksi aivan täysin "hallitusti" (katso kuvat alla). Kontrastia oli tällä kertaa auringonpaisteen myötä kunnolla ja homma sujuikin jo huomattavasti mallikkaammin. Lumi tuntui se verran hyvältä, että sama pätkä haikattiin ja laskettiin meikäläisen ja Tuuren voimin heti perään vielä uudemmankin kerran. Loppupäivästä haettiinkin sitten tuntumaa paikalliseen ilmatilaan pienen hyppyrin avulla. Heti reissun alkupäivinä ei tosin ole tarkoitus teloa itseään, joten lennot pidettiin melkoisen maltillisina. Tämän päivän reissun kuvallinen anti löytyy täältä.

Muilta osin reissu on alkanut vallan mainiosti. Eilen käytiin jo toista kertaa paikallisessa boulderiluolassa pitämässä kiipeilykuntoa yllä ja hommattiin saman tien kausikortit. Päivärytmi on alkanut muodostua suhteellisen selkeäksi rutiiniksi: aamulla puuroa ja patonkia, sitten rinteeseen, puolen päivän jälkeen eväspatongit kehiin ja fiiliksestä ja reisistä riippuen kolmen viiva viiden aikoihin takaisin kämpille, sitten venyttely ja ruokaa. Ja illalla tietysti mäkkäriin, josta löytyy ilmainen langaton netti. Mäkkärin penkiltä tätäkin postausta siis kirjoitellaan. Onneksi tässä perheravintolassa sallitaan hengailu ilman hampurilaisten mussutamista.

Nyt meikäläisen on tehtävä tilaa saman läppärin seuraavalle käyttäjälle, mutta eiköhän tänne vielä ehditä kirjoittelemaan rivi jos toinenkin.

Uskomattoman siistit laskut loistavassa kelissä!

Melkosta settii päästiin tänään pöllyttelemään..
Välipäivän jälkeinen fiilis oli levännyt ja seesteinen. Eipä siis muuta kuin menoks.. Päätimme kokeilla miltä tuntuu laskea jos lumi on pehmeätä.
Alla oleva kuva kertoo huomattavan selkeesti just sen miten sille rinteelle näytetää kuka on herra.

Mitä paremman näköset pannut, sitä paremmalta se tuntuu. Eikö?


Aamun ja päivän käytännössä täysin kontastittomien sessareitten jälkeen (mm kahvilassa reilu ruokatauko) jälkeen pästiin tyyppaa miltä paikka näytti auringossa - on muuten kaunista katseltavaa :P

Tähä mennessä koko paikan tutuimmaks paikaks on muodostunu paikallinen MC. Kultaset kaaret on vissii joku kaupunkisuunnittelulautakunta kieltäny, samoin kuin muut suuret mainokset. Vaan ei tol välii, ko paikassa on näet paikan rauhallisin ilmainen langaton netti. Nykypäivän urheilevia nuoria toivoja ei näköjää kalastella millää perushampparil vaan hc datistelulla..

Jatkoa seuraa XD

Huipulla huilaamassa

Tänään vietettiin vapaapäivää laskemisesta ja annettiin jalkojen vähän levätä. Koska aurinko paistoi siniseltä taivaalta, osa porukasta (Johannes, Krisse, Sanna) kävi aamupäivällä Aiguille du Midillä (3842m). Midi on täällä korkein paikka mihin pääsee hissillä. Näkymät oli hienot! Kuvia laitetaan myöhemmin, ne on vielä kamerassa. Juho ja Tuure hoitelivat käytännön asioita kaupungilla ja turistitoimistossa meidän Midi-retken aikana.

Tuure, Krisse ja Juho menivät tänään iltapäivällä testaamaan kaupungin sisäkiipeilymahdollisuuksia - jotain tekemistä välipäiville ja pitkille illoille. Pitää ehkä itsekin kokeilla.

Ruokaa on tehty porukalla ja "Bien vu" (= paikallinen Pirkka/Euroshopper) hengessä. Vielä toistaiseksi se maistuu hyvältä, saa nähdä monenko viikon jälkeen alkaa suht yksipuolinen Bien vu menu tökkimään. Rinteeseen ollaan otettu ja otetaan aina omat eväät, patonkia lähinnä. Tulee paljon halvemmaksi.

Lunta odotellaan lisää!

Uuteen kotiin totuttelua

Pitkällisen etsinnän jälkeen, kesän loppupuolella Sanna löysi meille täydellisen kotikolon.
Kämppämme sijaitsee Chamonix Sudissa ja on siis lähellä kaikkea tärkeää. Kokoakin kämpällä on ruhtinaalliset yli 30 neliötä, joka onkin suorastaan paljon, varsinkin jaettuna kuudelle hengelle.

Aloitimme totuttelun paikalliseen bakteerikantaan heti saavuttuamme herkullisella kebab-aterialla ja päälle joimme kraanavettä. Yllättävää kyllä, kukaan ei vielä ole sairastunut.

Ensilumet

Noniin, Nixissä ollaan ja pehmeätä luntakin on jo löydetty. Matka sujui mutkitta, paitsi että Finnairin "ruoka" oli jälleen juuri sitä mitä olettaa sopii. Pari ensimmäistä päivää on tyydytty etsimään puuteria lähinnä rinteiden vierestä, mutta eiköhän sekin saada korjattua.

Mutta pidemmittä puheitta mennäänpä itse asiaan. Koska yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, täältä löytyisi muutama otos lisää alkajaisiksi.

Chamonix here we come!

Ensimmäinen erä "retkikunnastamme" (Johannes, Krisse, Sanna) lähtee Nixiin huomenna 7. tammikuuta. Maanantaina joukkoomme liittyvät Juho ja Tuure. Eki saapuu 14. päivä.

Valmisteluja matkaa varten on tehty jo pitkään. Majoitus varattiin heinäkuun lopussa ja lennot elo-syyskuussa. Hissilippujen kanssa tuli melkein kiire, mutta sekin homma saatiin hienosti hoidettua ennen marraskuun lopulla olevaa määräpäivää. Kausilipuista sai 30% alennuksen kun ne tilasi 21.11.2006 mennessä. Viimeaikaiset valmistelut ovat liittyneet lähinnä varusteiden hankintaan. Muun muassa lumivyöryvarusteet oli hankittava niille joilta ne vielä puuttui.

Lumitilanne Chamonixissä on juuri nyt hyvä: http://www.chamonix.com/test/page.php?page=89&r=snow_report&ling=en. Vielä viikko sitten näytti aika surkealta, mutta onneksemme viime päivien aikana Ranskan alpeille on satanut lähes metri uutta lunta. Sitä siis saatiin kuin tilauksesta!

Nyt kun kaiken pitäisi olla suurin piirtein kunnossa, voi jo melkein huokaista helpotuksesta. Tosin vielä ennen kun päästään nauttimaan upeista alppimaisemista, on selvittävä kaikkien varusteiden kanssa lentokoneeseen ja sen jälkeen Genevessä bussiin. Saa nähdä miten jaksamme kantaa kaiken ja miten lentoaseman tädit ja sedät suhtautuvat hieman ylipainoisiin matkatavaroihimme...

P.S. Blogiin on tarkoitus käydä kirjoittelemassa ja laittamassa kuvia aina silloin tällöin, kunhan vaan ensin löydetään netti jostakin.